Tuli mieleen vuosia sitten tapahtunu tilanne. Vanhempi rouvashenkilö soitti ja pyys  meijän mainoslehtisen, asu kuulemma itse sen verran syrjämailla, ettei mainoksia jaettu koskaan sinne asti. Se oli päättäny ostaa uuden nojatuolin, muttei jaksanu enää kierrellä liikkeitä. Myö postitettii sille mainos ja jäätii ootteleen yhteydenottoa. Kulu kuukausi ja toinenkin, kunnes kerran taas puhelin soi. Se oli miettiny pitkään sitä tuolinostoa ja oli nyt  valmis tekeen tilauksen. Mie kiitin ja lupasin soittaa kun tuoli on saapunut. Meni parisen viikkoa ja tuoli tuli. Myö yritettii kaikki sille soittaa, useita kertoja, kunnes vihdoin joku vastasi. Esittelin itseni ja kysyin kyseistä rouvaa. Nainen langan toisessa päässä kysy vaikeella äänellä, et mitähän asia koskee. Esitin asiani, tuoli olis tullu ja noudettavissa/toimitettavissa. Syvä henkäys kuulu luurista. Nainenkin esitteli itsensä, kerto olevansa tavoittelemani rouvan tytär. Sen äiti oli kuollu pari viikkoa sitte ja se oli sitä asuntoa tyhjentelemässä! Se ei tienny koko tuolista ja halus peruu kaupan. Tilanteen huomioon ottaen suostuinkin siihen mukisematta. Myöhemmin huomasin kuolinilmoituksesta, että se oli kuollu seuraavana päivänä siitä kun oli tuolin tilannu!