just joo ihan varmasti... n. viikko sitten kävi vanhempi pariskunta katselemassa lapsenlapselleen polkupyörää (ihan oikeesti sen lisäks et miä oon sisustusmyyjä beibet hei, miä oon paljon muutakin: polkupyöräasentaja,. digikamera-asiantuntija, potkulautamyyjä, televisio-osaaja, jääkaappi-intoilija, ruohonleikkuri-säätäjä, kylmälaukkuexpertti jnejen... lista jatkunee...). Hetken mietittyään pariskunta teki ostopäätöksen, jolloin mies tempaisi korttinsa lompakosta ja aikoi maksaa. Rouva  sanoi että annetaanko mieluummin tyttärelle rahat kun hän varmasti tulee pyörän pojalleen noutamaankin. Mies laittoi korttinsa kuuliaisesti takaisin maksamatta ostosta. Väläyttelivät alustavasti tulevaa viikonloppua mahdolliseksi noutoajankohdaksi, mutteivät varmaksi osanneet sanoa. Lupasin pyörän odottelevan myymälän varastossa noutajaansa.

Tämän viikon keskiviikkona eli eilen meillä oli myymälässä vuosi-inventaario, eli liike oli suljettuna aamupäivän ja vielä pitkälle iltapäivään asti.Olimme siitä toimittaneet asiaankuuluvan tiedotteenkin oveen tiistaina.Puolilta päivin ovea rynkytti vanhempi rouvashenkilö. Tavarat oli jo laskettu ja tietoja parhaillaan näpyteltiin koneelle. Emme tietenkään avanneet ovea, olihan sitä rynkytetty jo useita kertoja lapusta huolimatta aamupäivän kuluessa. Hetken kuluttua malttamaton rouva rynkytti jo nyrkillään oven lasia. Lähistöllä oleva myyjä riensi ovelle infoakseen meneillään olevasta inventaariosta. Rouvahan ei tästä tokeentunut vaan ilmoitti tulevansa  ennalta varattua polkupyöräänsä hakemaan. Myyjä valisti ettei se ole mahdollista jos ostosta ei ole maksettu eikä maksua ole edes mahdollista ottaa vastaan koska koneelle ei pääse eikä kassaan voi siis kirjata maksua. Rouvahan siitä suivaantui ja vaati saada todellakin pyörän heti ja lupasi tulla seuraavana päivänä maksamaan. Myyjä selitti ettei se ole mahdollista, koska meillä ei  ole lupaa antaa tavaraa jota ei ole ensin maksettu eikä noutoon tarvittavaa lähetettäkään ole mahdollista tulostaa.. Asiakas siinä vaiheessa uhkasi jo perua kaupankin, jolloin myymäläpäällikkö puuttui asiaan ja sanoi että jos kauppakirja on mukana ja käteistä rahaa tarpeeksi niin pyörä voidaan antaa varastosta, mutta kuittia ei maksusta voida sillä hetkellä antaa vaan se voidaan esim. lähettää myöhemmin todisteeksi maksusta. Rouva oli valmis "joustamaan" asiassa ja lupasi käydä viereisellä maksuautomaatilla nostamassa rahaa. Nostettuaan rahat asiakas saapui varaston ovelle pyörää noutamaan ja samalla vaati myyjää allekirjoittamaan kauppakirjan todisteeksi maksusta. Haukkui samalla pyörän alun perin varanneen myyjän (eli minut) koska tämä ei ollut valistanut heitä tulossa olevasta inventaariosta (okei miä myönnän ehkä unohtaneeni, mutta jonkunhan piti hakee se v***n pyörä jo aikasemmin). Asiakkaat saivat lopulta pyöränsä ja kielsivät vielä meitä lähettämästä kassakuittia, voisivat kuulemma sen itse noutaakin kun muutenkin keskustassa usein piipahtavat. (HAH!)

Tänään rouva sitten keinahteli takaisin myymälään. Seurasin tapahtumaa aluksi kauempaa:

-Päivää! Tulin nyt noutamaan sitä kassakuittia ja haluan sen saada tähän kauppakirjaan liitetyksi.

-Päivää, kyllä se onnistuu kas noin olkaa hyvä!

- On se vaan kumma että ihan missä muualla tahansa minä olisin voinnut tulla maksamaan ostokseni myöhemmin, kyllä te olette nyt menettämässä mainettanne kun ette meinanneet edes antaa sitä pyörää minulle..

- En kyllä usko että olisi muuallakaan onnistunut maksu jälkikäteen..

-Kyllä varmasti olisi ja tämä oli kyllä teidän vikanne kun ette ilmoittaneet meille inventaariosta!

-No enhän minä tässä syypää ole kun en teille sitä.... (myyjä siirtää katseensa minuun)

Samassa itse puutun vieressä tilanteeseen, olen ihan iloisella mielellä muuten niin hyvin sujuneen päivän takia...

-No mutta kaikkihan on hyvin kun te kuitenkin saitte eilen pyöränne!

-Niin kiitos vaan sille viisaalle ihmiselle joka antoi luvan.. ja minä kyllä sanon että kyllä tämä on nolouden huippu.. yli viisikymmentä vuotta tässä kaupungissa asioineena minua ei muualla olisi kohdeltu näin!

Toinen myyjä:

- No se oli kyllä meidän myymäläpäällikkö, muttei hänkään olisi voinut antaa ostosta ilman maksua.

-Kylläpä teillä nyt maine menee tällä tavalla sanon vaan!

Minä taas:

-Kyllä ihmiset ovat aina ennenkin ymmärtäneet, että myyjä vaarantaa oman työpaikkansa antamalla tavaraa ilman maksua, varoitushan siitä tulisi ja sitä paitsi olisi itse henkilökohtaisesti vastuussa maksusta sen jälkeen jos asiakas ei maksakaan... ja kun säännöt ovat tulleet ylhäältä käsin, ne koskevat kaikkia ja niitä noudatetaan.

-Minun täytyy sanoa, että jos minä teen tästä eteenpäin valituksen, tulee teille tästä joka tapauksessa vaikeuksia!

Toinen myyjä:

-Ai meille vai?? Mehän vain toimimme sääntöjen mukaan, emmekä niitä vastaan ja mehän annoimme teille sen pyörän loppujen lopuksi vaikkei olisi edes ovea tarvinnut avata kun kerran kiinni olimme.

Asiakas alkaa kävellä poispäin kohti ovea, jolloin puutun vielä tilanteeseen:

-Toivottavasti teille ei nyt jäänyt asiasta kovin pahaa mieltä....

Jolloin asiakas puhuu jo osittain sanojeni päälle:

-Ja toivottavasti minun ei tarvitse enää koskaa asioida liikkeessänne!!!!