Sillä raasulla alkkispojalla oli tänää viimenen päivä meillä harjottelussa, jotenkin kaikilla oli kaikesta vappuhulinasta (ne ilmapallot hei!) huolimatta haikeen helpottunu olo. Aamulla ensin sitä ei kuulunu, eikä vielä puol kymmeneltäkään... varttia vaille kymmenen menin kahville ja siellä varastossa se loikoili... huikkasin huomenet ja kysäsin missä se oli ollu. Pyörä kuulemma reistaili ja sit jollain kyydillä tuli... onneks tuli kun myö oltii melko varmoja et nyt sen skarppaus lopahti, pettyneitä oltii kun meillä oli kiva läksijäislahjakin. Meillä muuten harjottelijat SAA aina jotain muistoksi. Ei niin että tj maksais mut ite henkilökunta laittaa roponsa likoon. Siitä miä oon ylpee, vaik välil patittaakin kun koko ajan saa olla jotain hankkimassa. Mutta kun miettii sitä ainutlaatuista tilannetta sen ihmisen kohdalle joka harjoittelijana tutustuu työpaikkaan... jotain ainakin konkreettista muistoa jää.

Meidän ketjun kuukaus vaihtuu aikasemmin kuin kalenterissa, joten tää päivä sujui ilmapalloja myydessä ja mainoksia vaihdellessa.Patjaosastolla häärättiin sen mun toisen lempparimyyjän kanssa, lempparivarastomies (no okei ei meil ole ku yks hihih)ja harjottelijapoika seisoskeli varaston ovella. Meijän piti miettii mihin laitettas yks uus patja, kun kaikki paikat oli jo varattuna ja muutenkin joka paikka  tupaten täynnä. Se lempparimyyjä tokas pari kertaa et mihin myö nyt pannaa, mihin pannaa...tarkottaen tietysti koko ajan sitä patjaa... hetken oli hiljasta ja sit kajahti kovalla äänellä sielt varastonovelt " NO PANNAA PERSEESEEN".... hihiiiii vähä aikaa oltii suut auki ja hengittämättä hiljaa... ihan hartiatkin kohos korviin asti.. ja sit alko hysteerinen nauru! Voi sitä poikaa... kyllä myö ennen sen lähtöö halattii ja koitettii rohkasta sitä tsemppaamaan, tosi mukava ihminen ongelmistaan huolimatta.