Aamu alko epätavallisesti. Tyttö vaikeroi jo illalla sohvalla, selkä oli kovasti kipeä. Syytä se ei heti kertonu, mut kun aikani tivasin, se suostu kertoon lauantaisesta tramboliinihyppelyistä. Miä kun olen sitä kieltäny useita kertoja pomppimasta sellasessa. Ihan vaan jo teatterinäytöstenkin takia, jalkapallosta puhumattakaan, niin kovin moni tuttu kun on jäseniään murtanu siinä perkuleen laitteessa. Vein tytön lääkäriin ja menin vasta sen jälkeen töihin.

En päässy varaston ovea pidemmälle kun fabio huuteli delegoineensa mulle keikan. Se REIKÄSÄNKYMUMMO oli kävässy myymälässä! Nyt sillä kuulemma sängyn alta pilkistää jouset... SE HALUIS KUITENKIN SEN REIKÄSEN SÄNGYN TAKASIN!!! No se ei tietty enää mitenkään käynny päinsä, minä kun kerkesin sen jo halvalla myydä... Sille oli luvattu että mennään katsomaan niille mikä siinä on vikana.

Paikanpäälle päästyäni se halas minuu heti ja pyyteli anteeksi, ei OLIS halunu enää vaivata, eikä se kuulemma syytä meitä mistään. Tää juttu on jo saanu melkosen suuret mittasuhteet, mut sanoin kuitenkin ettei täs mitää, pitäähän se "potilas" tarkistaa... myymälässä ne jo muut vihjaili sen potilaan olevan joku muu kuin sänky, hih.  Miä pyysin sitä näyttämään vian, ja se istu sängynlaidalle ja sano että kun laittaa kädet sängyn reunalle ni jouset tuntuu... no sehän kuitenkin on runkosänky eli joustinsänky, totta kai siinä jouset painuu kun reunalla istuu, sehän on jousien tarkoituskin, painua siis. Se näytti notkeasti kumartamalla, että kun hän kurkkaa alle ni jouset pilkottaa ja kangas niiden suojana siirtyy... voi elämän kevät... väänsin rautalangasta, että se ei ole vika vaan ominaisuus... enkä kerinny oikeesti edes lauseen loppuun kun se kysy et juonko kahvia... jalat kuitenkin vielä kiristin, ja sit ruvettiin kahvinjuontiin. Seuraa se kuitenkin oli vailla, kuuntelin sen yksinäisyyttä ja ikävää, miehen kuvaa se useasti tapaili hyllyn reunalta ja itkua tirautteli. Tunti siinä vierähti ja sit mun oli pakko kiiruhtaa takasin. Se kiitti vielä halaamalla ja pyys käymään toistekin kahvilla, sängystä ei enää sanaakaan... että tämmönen tapaus, mitähän vielä?