Mun blogin luonne on muuttunu ja koko ajan muuttumassa lisää. Toivottavasti te rakkaat lukijani pysytte mukana! Varmastikin ymmärrettävistä syistä en katsele enää elämääni pelkästään sisustusmyyjän silmin... jatkossa tää blogi käsittelee enenevässä määrin dokumentin tekoa ja yksityistäkin elämääni! Enää paljastumisen pelko ei ole niin suuri... kommentit ovat edelleenkin tervetulleita ja mielipiteitä, kiitos, sanokaa tyä vakkarikommentoijat mitä mieluiten haluatte lukea!

Viimeisestä oikeesta postauksesta on kulunu jo jonkin verran aikaa... dokkaririntamalla on tapahtunu, ollaa saatu hyviä kuvauksia ja uusia ihmisiä mukaan. Tänää en valitettavasti päässy mukaan kun tapahtu oikeesti isoja asioita. Yt-neuvottelut, tosin melkein vois sanoo et muodolliset yt-neuvottelut, oli saatu päätökseen ja paikalla oli ohjaajan lisäks kaikki telkkarikanavat ja lehdistö, tehtaan porttien sisällekin olivat päässeet, kun tähän asti se on ollu kiellettyy! Nyt henkilökunnalle tehtiin viimeistään selväks et tehdas suljetaan ja työt loppuu... lopullista päivämäärää ei tosin vielä kerrottu, mut syksyllä kaikki tapahtuu. En kuvioista ole vielä postauksissani enempää kertonu, enkä vieläkään kerro, mut niinku sanoin, kyseessä on iso juttu joka vaikuttaa oleellisesti yhden kylän ihmisiin ja moneen muuhunkin asiaan. Se on NIIN tätä päivää...

Sitä se ohjaaja on mulle muutamaan kertaan jo sanonu, et se on saanu useita yhteydenottoja nuorilta ihmisiltä, joilla on ehkä koulutusta ja kokemustakin mediasta. Ne jatkuvasti pommittaa ja kyselee et oisko mitää töitä tarjolla! Mutta! Joka kerta se on kiittäny mielenkiinnosta ja sanonu palaavansa asiaan jos jotain ilmenee... Mutta! Kun minä sille silloin kerran soitin... se sano et minussa oli heti jotain muuta mitä kenessäkään muussa ei ole tähän asti ollut... aito kiinnostus itse asiaan ja halu tehdä TÖITÄ! Media on kuulemma monesta kauheen seksikäs ala, ja monilla on vaan tarve olla esillä ja tulla kuuluisaks... pöh... miä en etes ajatellu asiaa tolta kantilta ennenku ohjaaja ite otti asian esille. Tästä työstä on kuulkaa glooria tosi kaukana, tirkistelyähän tää on ja pohjatonta tonkimista! Musta vaan on NIIN ihanaa kuunnella ihmisiä ja eläytyä niiden elämään... et vaik en tästä oikeestaa palkkaa saa ni paras palkka on kun saa olla mukana ihmisten elämässä... niin hienosti meidät aina on otettu vastaan joka paikassa!  Ja sitä se ohjaaja aina kehuu miten miä oikeesti osaan hoidella asioita... kerrankin autossa matkalla se sano et soitappa tohon numeroon ja yritä sopia aika haastatteluun. Ne ihmiset ei ole ollenkaan halukkaita avautuu kameralle, tai nainen on mut mies ei. No miä otin puhelimen käteen, esittelin itseni ja kysyin et voitasko tavata ja haluttas teijät mukaan dokumenttiin. Nainen sano et oota hän kysyy mieheltä ja hetken päästä se sano et tulkaa vaan meille!!!! Se on oikeesti loistava pariskunta, joihin kiinnitin huomioni silloin tupareissa, loistavalla tavalla ne täydentää puheissaan toisiaan. Kun toinen lopettaa lauseen ni toinen luontevasti jatkaa tarinaa... kauheesti taas kehun itteeni, mut nää on ohjaajan mielipiteitä minusta, enkä tietenkään ole ollenkaan pahoillani, et se kehuu minuu... tota kehumista kun ei kauheesti kuule sisustusmyyjänä myymäläpäälliköltä, sille kun toisen onnistuminen on itseltään pois... tai niin ainakin siltä tuntuu...

Leipätyössä, sisustusmyyjänä siis,  meiniki on ollu tasasen latteeta, jotenkin henkisesti yritän olla siellä, mut ajatukset on ihan jossain muualla. Synttärit alko tänää, meijän myymälä on nyt sit kait jotain yheksän vee. Kakkua ja kahvia on ollu tarjolla... seksituolia on myyty hirveesti hihihihih... se on siis meijän tän kuun kamppanjatuote, sellanen aurinkotuoli... yks venäläinen asiakas sano, et tää on loistava seksituoli... voih... siitä lähtien henkilökunta on puhunu seksituolista... no mitä tekee Annalinda... hihihi... kerran tuli sellanen keski-iän ylittäny naisihminen kattoon sitä tuolia... se mietti ja mietti et pitäskö ostaa... no hih. miä sanoin sen enempää ajattelematta ,et miks ei kannattais.. tää seksituoli on ollu tosi suosittu.... tunsin ku punastus alko nousee kaulalta, köhkäilin siinä aikani ja sanoin et siis kun tota mein venäläinen asiakas risti tän seksituoliks... se asiakas katteli vakavana aikansa ja sano:"ai seksituoli"... miä nielasin melko kuuluvasti ja sit se sano:" No siinä tapauksessa mun on PAKKO ostaa se hihhihi"... apuah... krookkrook... sammakkoko se taas suusta hyppäs!