Ai valitinko hiljasuutta viime postauksessa vai? Ilmeisesti sitä on luettu, hih! Tänää sitte menin ja möin kaks suht hinnakasta palasohvakokonaisuutta oikein tarmolla! Toisen meinasin vielä saaha myytyä kerrassaan kokonahkaisena tavannomaisen nahka/keinonahan sijaan. Vasta iltapäivällä kolmen tienoissa havahduin huomaamaan, miten se aika suorastaan viuhahtaa eteenpäin kun on jotain mielekästä tekemistä.

Vintti oli kommenttilootaani kirjottanu, miten vaikutan tyytyväiseltä tällä hetkellä. Muuten menee ihan mukavasti, kotona on kiva olla ja töissäkin. Ainoo mikä niin kovasti ottaa päähän on... tadaa... MINÄ ITSE! Syömishäirikkö kun olen, minäkin. Ehdin jo keväällä huokaista tervehtyneeni, oikeeta ruokavaliota kun oli kestäny jo puolisentoista vuotta. Hehkutin itselleni ja muille, tai oikeestihan en tästä ole muille kun sille parhaalle myyjäkaverille kertonu, että nyt taitaa olla syömiset hallinnassa. MUTTA tulipahan kesäloma... ahmin ja ahmin, välillä päivän syömättä ja taas ahmin... oikeesti en tiedä ketään tässä maailmassa joka pystyis lihomaan neljä-viis kiloo yhen loman aikana! Täytyyhän semmosia olla muitakin, onhan? Onko? Täten julistan tässä ja nyt aloittaneeni taas ja taas iänkaikkisen laihdutuksen. Se mikä helposti syömällä tulee, ei niin helposti lähe, mutta yritettävä on. Mulla ei ilmeisesti ole kuin kaksi vaihetta, joko miä laihdutan tai sit lihotan, eli mun on parasta vaan laihuttaa! Ajatelkaa, 27 kg sain jo pois ja nyt se ehkäpä viis kiloo on tullu takasi! Arghh!