Mitäs miä viimeeks sanoinkaa, ettei ole tekemistä vai? Siinä meni kuulkaa hyvät neuvot kankkulan kaivoon.... loppuloma sujahti kuin unessa! Dokkaria, toista projektia, ei kahta ilman kolmatta... lisäks melkosta biletystä ja vihon viimesen lomapäivän nukuinkin aamu viidestä ilta yhdeksään ja tunnin valveillaoloo ja sit taas unta aamuun asti!

Mukava oli alottaa työt, nyt noitten kuvausjuttujen jälkeen osaa taas arvostaa säännöllistä työaikaa ja tuttuja työkavereita. Mieli on maissa Fabion lähdöstä ,vaik mie sen tiesinkin, muille se tuli yllätyksenä. Se vaan oli suuri salaisuus eikä siitä saanu hiiskua kenellekkään. Koko talven monien vaiheiden jälkeen se pääs mihin halus ja en siks voi olla ku onnellinen sen puolesta. Tilalle tuli Viikinki hihihhii... Bueno könsikäs toisesta myymälästä! En tietenkää voi kuvitella saavani kestään sellasta ystävää kun Fabio oli, noup, enkä sellasta tarviikkaa. Viikinki kuitenkin tuntuu sopivan tiimiin hienosti!

Asiakkaat on ollu kivoja ja itelläki on ollu hymy herkässä. Mun mieltä tosin alkuviikolla paino viikonlopun aikana kypsyny päätös dokkarihommien lopettamisesta, ohjaaja kun rupes haaliin mun toppuutteluista huolimatta kovasti lisää hommia. En uskaltanu heti sitä sille ilmottaa kun en tienny miten sen kertoisin. Eilen olin  sit saanu siltä meiliä koskien loppukesän tiivistä ohjelmaa. Päätin ilmaista vastauksena asian niin suoraan kun kykenin ja jäin niska kyyryssä oottaan ruikuttavaa palautetta. Hienosti se asian kuitenkin otti, pahoillaan oli, mut ymmärs ilmeisesti yskän. Lupasin olla niissä muissa hommissa mukana, jahka sopimuksia syntyy, kuitenkin työvuorojen puitteissa.

Kiva ylläri tänää oli kun yks mun lemppariblogaaja tais pyörähtää myymälässä. Mulla oli just sänkyhommat kesken, mut silti taisin tunnistaa... vai oonko väärässä? En paljasta enempää, enkä myymälässäkään hiiskunu kelleen, eihän ne edes tiedä tästä mun "kaksoiselämästä" hih! 

Ja nyt  tositapahtumaa kotirintamalta, tapahtui torstaina:

Tyttäreni, melkein kymmenen vee, istuu syömässä keittiössä ja mie pöllähän veskistä. Törmään epähuomiossa oven pieleen.

-Auts, mul on tissit kipeet!

-Äiti!! Ei tollasta tarttee kertoo!

-Ai miks, kipeet mitkä kipeet! (tarraan kiusallani molemmin käsin rintoihini kiinni ja hihitän)

-Aha vai kipeet, ootko muuten milloin vilkassu kalenteriin????

-Häh?

-Kannattaisko muuten vilkasta, on nimittäin sun mahakii pyöristyny somasti.... (hah! SOMASTI!!!)

Häkellyn ja pidättelen naurua, mumisen liiasta syömisestä ja ryntään ulos nauramaan.