Just kun sain panakoomalla pään ja vatsan sekaisin soi puhelin. Koulusta soittivat. Poika kaatunu pyörällä ja ranne turpoaa. Pyysivät hakemaan, mutta kerroin omasta tilanteestani. Koulunkäyntiavustaja toi kotiin. Ranteesta törröttää luu pahasti. Soitin mummolle, siis exanopilleni, kuvitelkaa. Oli pakko nöyrtyä ja pyytää apua. Ihana ihminen. Siispä kohta palaan sinne missä jo olinkin, polille ja röntgeniin... arghhhhhh!
Vintti, kiitos, nukkumaan en nyt pääse, raportoin myöhemmin.
Kommentit