Ikävästi taas aamu alkoi. Mulla on jo pitkään ollu semmonen fanaattinen tapa lukea kaikista lehdistä aina ensimmäiseksi kuolleet ja vihityt! Kuolinilmoituspakkomielle alko yli viistoista vuotta sitten, kun kerran aamukahvilla pahaa aavistamatta huomasin lapsuudentoverini ilmoituksen. Oli reppana illalla päänsärkyisenä menny nukkumaan ja aamulla ei enää herännykkään. Yhdeksäntoistavuotiaana.

 

Tänä aamuna silmiini osu vajaa kuuskymppisen ilmoitus. Itku tuli. Yks mukavimmista asiakkaista se mies, ja vähän mun iskän oloinen.

 

Savunkatku vaan lisääntyy, luin lehdestä sen jo saavuttaneen Tampereenkin. En eilennä sitten enää edes pyöräilly töihin, lenkkeilynhän olen jo jättäny väliin useana päivänä. Katsoin ilmatieteenlaitoksen sivuilta iloisia uutisia, ens viikolla vihdoin pitäs sataa! Ajatelkaa, kun juhannusaattona satoi viimeks ja pienen pieni kuuro oli pari viikkoo sitten, miten kamalan kuivaa täällä on. Kaivo lipattii tyhjäks viimenään eilen, onneks sitä vettä on tarvittu vaan pihan kasteluun. Mies käyttäs mielellään vesijohtovettä, mut mulla se ajatuskin saa niska-poskikarvat pystyyn! Ei riitä että maksaa puhtaasta vedestä, mutta kun myö maksetaan vielä enemmän likasesta vedestä. Puhumattakaan niistä maailman ihmisistä, joilla ei edes minkäänlaista vettä taho riittää, ni myö täällä valutetaan sitä oikein maahan, samahan se on vessanpytyn kanssa... ihan vaan vähän viherrän, mutta inhoan vedenlutrausta!

 

Töissä on ollu ihan normikivaa, päällikön kanssa tää viikonloppu tehään. Ihmisiäkin on nyt mukavasti käynny, eilen meni oikein ylitöiksi asti, kun mun (venäläiset) asiakkaat ei osannu päättää ottaako ne 80cm:n sängyn vai 120 senttisen. Kivoja ne oli, mutteivät tajunneet pitää kiirettä vaikka sanoin viis yli kaks, että miettikää vaan, minä käyn laittamassa ovet lukkoon! Joka tapauksessa olis menny ylitöiks, meillä kun on semmoset sähköt rakennuksessa, että ne iskee kivoja virtapiikkejä silloin tällöin ja tietsikat kärsii. Yheltä, tuntia ennen oletettua sulkemisaikaa alko ubsi piippaan herätyskellon lailla. Järjestelmäasiantuntijalle soitettii ja se käski soittaan uudestaan kun myymälä on suljettu ja tilitys tehty. Kuunneltii sitten sitä piippausta puolisentoista tuntia, ennenku vihdoin voitii ajaa järjestelmä alas, ja nostaa ylös. Se laite kestää kuulemma yhen semmosen piikin, mut heti perään ei enää toista.

 

 Taidanpa alkaa valmistautua töihin. Oikein hyvää sunnuntaita kaikille, savunhajusta huolimatta!