Sain Titalta konsonantin N ja homman nimi on tässä: kommentoi tähän entryyn ja minä annan sinulle kirjaimen. Kirjoita blogiisi kymmenen sanaa, jotka alkavat sillä kirjaimella ja lisää mukaan selostus, mitä kyseinen sana merkitsee sinulle ja miksi.

Nappula: Meidän perheen lemmikki, lellikki. Ikää noin puolitoista vuotta. Toukokuussa 2005 haimme sen lehti-ilmoituksen perusteella pimeästä navetasta turvaan. Alku oli ankeaa, Nappula sairastui keuhkokuumeeseen ekan rokotuksen jälkeen, ikuisesti mieleeni on syöpynyt pelko pienen kullannupun menetyksestä, kun pidin tajutonta, kuumeista pentua sylissäni. Vahva halu sillä oli ilmeisesti elää, koska antibioottiruiskeiden ja tunnin tiputuksen jälkeen pieni pojanvesseli aivan kuin syntyi uudestaan tähän maailmaan! Huvittavan hassu jässikkä, joka tekee uskomattomia temppuja tullakseen huomatuksi. Pallon kanssa se on opetellut suorastaan supertaitavaksi, melkeinpä jonglööriksi, käyttää suuta ja tassujaan apuna... eikun sirkukseen!

Neuvoton: Enempää selittelemättä, tällä kylällä on ikuisesti paikka mun sydämessäni.

Nauru: Nauran paljon ja syvältä. Nauran katketakseni usein. Nauran keuhkonaurua. Nauran röhönaurua. Nauran kyyneleet silmissä. Nauran jalat ristissä. Nauran pissat housuissa.

Naapurit: Rakkaat rajanaapurit, rakkaat ystävät. Heidän kanssaan on helppo olla.

Nukahtaminen: Helppoa mulle. Joskus kerroinkin kehittämästäni traditiosta. Luen niin kauan, että melkein nukahda, välillä jopa hetkeksi torkahdan. Tipautan kirjan lattialle ja ojennan käteni sammuttaakseni valon. Kuulopuheiden mukaan välittömästi alkaa kuorsaus. Tarvisen vain hiukan kirjoitettua tekstiä ja kas, nukahdan!

Namit: Intohimoni melkein, irtokarkkipussin syön sillai miltei yhdellä kertaa, ahmien. Nopeasti.

Nautiskelu: En ikinä ole oppinut nautiskelemaan esim. ruoasta oikein.  Syön ahmien. Nautin siis syömisestä, en ruoasta.  Saunassa nautiskelen. Välillä kovasti löylytellen, välillä makaillen miedoissa höyryissä.

Neliö: Piirtelen neliöitä puhuessani puhelimessa. Neliöitä ja muitakin kulmikkaita kuvioita, mitähän se kertoo musta?

Nick name: Keksin jatkuvasti läheisilleni uusia lempinimiä. Tytär on usein Miirumaaru, poika välillä Mutantti (tyttären pienenä keksimä nimi, ei liity millään tavalla sanan oikeeseen merkitykseen, hih.).

Nimeni: Jostain syystä en ikinä ole tuntenut itseäni sen nimiseksi kuin olen, etunimeltäni. Se kuulostaa jollain tapaa vieraalta vielä aikuisenakin. Eikä mulla ole edes lempinimiä, paitsi yksi, isäni ja siskoni käyttämä lapsuudesta asti. Aina kun joku kutsuu minua sillä lempinimellä vahingossa, tuntuu sykäys rinnassa ja melkein poikkeuksetta tykästyn siihen ihmiseen. En kuitenkaan ole koskaan miettinytkään nimen vaihtoa, se olis loukkaus vanhempiani kohtaan.

 

Edit melkein samantien! Vaihdoin takaisin tutun ja turvallisen sivupohjan!