Huhheijaa, lasten koulut on siis alkaneet ja viikko on tuntunu tosi kiireiseltä. Siis se on vaan tuntunu.

Miä oon joutunu luopumaan koko kesän kestäneestä aamurauhasta. Ei enää rauhallista kahvinjuontia ja lehdenlukua.

Sain kirjeen taas Lontoosta. En nyt jaksa miettiä oonko ikinä teille kertonu mun ystävästä. Se asuu Suomessa ja Lontoossa, mut on kotoisin Sri Lancasta. Ihana ihminen. Nyt se siellä kaukana Lontoossa mietii, josko olen huolissani, kun siellä on niitä terroristijuttuja. Miettii onko mulla täällä kaikki hyvin. Kun myö nähää ni tuntuu että oltas aina oltu ystäviä. Nähää tosi harvoin, silloin kun käyn siskon luona. Tai siinä baarissa, jonka vieressä se asuu. Aina se pyytää luokseen, koko perheen. Mutta. Minä oon sitä mieltä että kotona on parempi olla. Harmittaa kun mulla ei ole sen osoitetta, johon voisin ite kirjottaa.

En muista nyt sitäkään, oonko kertonu siitä baarireissusta kesäkuun alussa, kun ensimmäistä kertaa elämässäni sain raivoisan naisen kimppuuni, turpiini siis. Oltii miehen, naapureitten ja niitten ylppärivieraitten kanssa baarissa. Häiläsin siellä niinku yleensä. Yhtä-äkkiä yks mun miehen lapsuudenkaveri istahti mun eteeni istumaan. Tervehdin sitä ja se ihmetteli mistä minä sen tunnen. Sanoin että mies tuntee sut ja oothan siä sitä paitsi ollu mun asiakas. Arvatkaa oliko se punanen? Rauhoittelin sitä kertomalla, että minkä sortin asiakas. Siinä jutustellessa mun naapuri laski päänsä sen miehen hartioille. Se siinä mun innottamanani puras sitä miestä vähän korvasta. Kikateltiin ja tilanteessa ei ollu mitään mikä ei olis ollu täysin viatonta. Yhtä-äkkiä siinä meidän edessä seiso tosi kiukkunen, ihan nätti nainen. Se sähähti mulle hampaidensa välistä: "varo vaan siinä on varattu mies!". Hätkähdin ehkä vähäsen, mut kun en kuitenkaan ollu mitenkään siinä omasta mielestäni tuhmia tekemässä, päin vastoin, hauskaa pitämässä. Se mies kyllä kuulemma tapitti minuu ehkä vähän just sillä silmällä, mut en miä niinku erityisemmin sitä edes huomannu. Vähän siitä eukosta provosoituneena silittelin sen miehen hauista ja käänsin katseeni naapuriin, kohotin kulmiani merkitsevästi ja sitä naapuria nauratti. Hetken päästä se kiukkunen eukko tempas minut ylös siitä tuolilta, repi ja hakkas. Yrtin päästä irti, muttei se päästäny. Yks sen baarin portsari, joka on mun tuttu, mut viihteellä itekkin, ilmesty tilanteeseen ja yritti saaha mut pois. Se akka repi ja riuhto mut lopulta irtosin. Se mies, siis sen oma mies ilmeisesti, rupes rauhotteleen sitä muijaa, mut muhun iski ite piru, vapautin itteni sen portsarin otteesta ja hyökkäsin sen kimppuun, hih, revin sitä hiuksista takaapäin ja ehkä vähän nyrkkeilinkin. Mun uus, ja yllättävä persoonani. Monta portsaria siinä tilanteessa oli, mut lopulta se muija heitettiin pihalla, hähhäää!

Tällä viikolla se äijä on käynny muutamia kertoja myymälässä, minä oon väistelly, mut siks tää juttu tuli mieleen.

Olen vaan huomannu, että mulla on tilanteiden mukaan aika monta persoonaa. Tirppojen seurassa oon ehkä just kymmenen vuotta nuorempi jutuiltani ja tempuiltani, mut esim pomon ja sen lähisukulaisten seurassa taas kamalan järkevä ja rauhallinen. Persoona siis tilanteiden mukaan.