Pahin aika töissä kenenkään jäädä sairaslomalle. Minä jäin.

Eilen lueskelin illalla kaikessa rauhassa blogeja kun rupes ukkovarvasta jomottaan. Luulin ensin jalan olleen huonossa asennossa. Kinkkasin sänkyyn väsyneenä, mutta uni ei tullu,  koski niin kipeesti. Koko yön tuskailin unen ja valveen välimailla. Aamulla kinkkasin suihkuun ja tarkastelin jalkaa tarkemmin. Se oli turvonnu siitä ukkovarpaan juuresta huomattavasti, eikä kestäny astua ollenkaa. Töihin kuitenkin menin, mutta kun toinen myyjä (ainoa mun lisäkseni tällä hetkellä, kaks muuta on reissussa.) tuli töihin multa pääs itku vitutuksesta ja kivusta. Se oli kuitenkin niin kultanen, että rohkas minuu menemään terveyskeskukseen. Lääkäriaikoja ei ollu, mutta ystävällinen terveydenhoitaja katso jalkaa ja tajus tuskan. Se laitto mut lavetille makoileen ja sano hakevansa lääkärin heti jalkaa katsomaan. Aikani odoteltua se tuli pahoittelevana takaisin ja sano lääkärin lähteneen sairaalan osastolle pariksi tunniksi. Polille se mut lähetti ja sano ettei siellä nyt olis jonoa, muuten ei minuu sinne kuulemma olis laittanukkaan.

Ei siellä jonoa ollu, yks vaan minuu ennen, mutta odotus kesti kuitenkin yli kaksi tuntia. Siellä oli silti ihan kiva olla, sattu mukavia ihmisiä ja yhteistä puhuttavaa, avoimesti vaivoistamme kertoiltiin. Lääkäri laitto mut kuvauksiin ja sieltä pääsin ilman odotusta takaisin saman lääkärin vastaanotolle. Kuvissa ei tietenkään näkyny murtumaa tai mitään, en tietääkseni ollu jalkaani mitenkään satuttanu. Se epäili jännetulehdusta ja huomas minut kuumeiseksi, mittari asian todeksi osoittikin! Panacodia vaan ja lepoa tää viikko.

Ja niin hiljasta kuin meillä onkin muutamia päiviä (viikkoja?) nyt ollu, ni sen että olin siellä tk:ssa, oli myyntiä kasaantunu jo useita tuhansia, kohtalonoikkua! Viikinki on onneksi osoittautunut tosi reippaaksi myyjäksi, varastomiehen tehtävistä puhumattakaan, joten olin töissä reilun tunnin, sen että se heitti yhden ja sen päivän viimesen keikan. Tuskasta huolimatta kerkesin minäkin myydä muutamien satasten edestä (mattoja, tyynyjä ja tv-tasoja).  Huonon omantunnon saattelemana apteekin kautta pakenin kotiin potemaan. Lapset onkin kiitettävästi minuu passanneet koko illan. Panacod auttaa hetkellisesti ja pistää kyllä ilmatkin liikkumaan... hih, no piereehän täällä muutkin!

Ja ettei siinä vielä kaikki, viisaudenhammaskin taas ilmoittelee, koskee vasemmalle puolelle niin perkuleesti, onneks panacod auttaa siihen paremmin. Ihan kun mulla olis semmonen tunne, ettei tässä ilman kipuvastaanottoa selvittäs, lääkäriaikoja kun ei hammashoitolastakaan täällä saa!

Sadetanssit saa nyt odottaa...