Aamu alko aikasin, reilusti ennen viittä puhelin soi! Sydän hakkas miljoonaa. Meni hetki ennenku uskalsin katsoa kuka soittaa. Näihin "yöllisiin" puheluihin ei totu ikinä, aina tulee mieleen SE.

Poika se vaan soitteli yläkerrasta: "äiti mul on ihan vitun paha olo, oksensin lattialle." Meinasin suuttua kirosanasta, mutta en kuitenkaan. Taisi se olo olla jäljistä päätellen just niin paha! Siivosin sotkut ja päätin jäädä valveille, vaikka olis ollu vielä pari tuntia aikaa nukkua. Kuurasin vessan, pesin ja luuttusin. En  muista olenko kertonu, mutta mulla on äitini ammatista johtuva pissanhajuvessakammo, siivoan vessa vähintään kerran päivässä. Nyt siivosin kunnolla, kaikki tasotkin ja vielä seinät. Vessasta siirryin keittiöön, keräsin yläkerrasta kasan likaisia astioita ja tiskasin ne. Laitoin pyykit koneeseen ja menin suihkuun, tosin pöntön kannen unohdin hih. Poika oksenteli aikansa. Tuntu kurjalta lähteä töihin. Sisko kuitenkin lupasi pitää veljestään huolta. Pikkusisko. Kävi muutaman kilometrin päässä kaupasta hakemassa veljelleen omilla rahoillaan jaffaa! Yrjöntä loppui iltapäivällä, mut sit alko nousta kuume.

Työpäivä oli taas hiljainen. Viikinki ehdotti imurointia, ja vuorotellen käytii koko myymälä läpi. Hiksa kasteli paidan, tissareita nyt tuskin tarvii edes mainita. Juoksemaan en enää töitten jälkeen lähteny, pienelle puolen tunnin kävelylle vaan.

Iloisia perheuutisia sain kesken työpäivän, puhelin kävi kuumana useaan suuntaan, asiasta lisää ensi viikolla!