Eilinen tuntuu pahalta unelta vain. Aurinkokin oli myötätuntoinen, pysyi pilvessä koko päivän. Vaan ei vieläkään satanu, ei.

Jälkikäteen ajateltuna oli melkein hyvä, että poika loukkas kätensä. Ei siinä ehtiny omissa murheissaan rypeä. Toisaalta olin sen verran panakoomassa, ettei mikään sitten enää tuntunu oikein miltään. Ajatus vaan oli, että mitähän seuraavaksi.

Hammasta särkee vielä, jalka on ehkä hitusen parempi. Nukuin jotenkuten yöni, näin painajaisia ja välillä säpsähtelin hereille. Unissani en välttämättä nyt puhunu, enkä kävelly, panakoomasta sekin ehkä johtui. Yleensä vaan päivän tapahtumat tulee mun uniin ja laahustelen ympäriinsä. Olen useammin kuin kerran heränny jostain päin taloa tekemässä yhtä sun toista tyhmää, yleensä jääkaapilla syömässä jotain sellasta, mitä ei tulis hereillä mieleenkään, eli suklaata. Eikä tästä niin kauaa ole, kun heräsin leipäkaapin edestä syömässä voileipäkeksiä! Voileipäkeksiä! En kuuna päivänä söis sitä kuiviltaan, siitä on nimittäin lapsuudesta kamala muisto. Tai ei se niin kamala nyt ole, mutta silloin tuntu että voi jeesus, mikäli se minusta on kiinni, en varmasti laita IKINÄ sitä läpyskää suuhun, ilman että siinä on voita tai marmelaadia päällä. Miepä kerron teille, hih, lapsuuteni traumasta.

Vietettiin ennenmuinoin usein kesällä lomiamme isän veljen mökillä Kaltimossa. Jossain metsän keskellä, missä karhujakin tepasteli lähistöllä. Kerran iltakahvilla isän veljen vaimo oli laittanu voileipäkeksejä tarjolle, saatto jopa olla meidän mukanamme tuotuja. Nappasin yhden ja pyysin voita päälle. Täti tiuskaisi ilkeästi, ettei se tule kuuloonkaan, hän ei ikinä ole kuullu moisesta tavasta. Ihan itketti, ja kysyin äidiltä myöhemmin että miksi niitä sitten kutsutaan voileipäkekseiksi, jossei niihin saa laittaa voita päälle.

Ei se nyt niin kauheeta ollu, työ tietysti ajattelette. Oli se, minä kun yleensä sain mitä halusin... hih. Ainakin tommosia pikkuasioita, se oli äidin tapa hemmotella meitä.

Päätin tän päivän sitkoilla ilman panakoomaa. Miksikö? Siksi, kun eilen vahingossa googletin tuon lääkkeen ja luin kaikenlaista kamalaa mahdollisista sivuvaikutuksista. Minä kun muutenkin syön lääkkeitä hyvinhyvin harvoin.

Nyt päikkäreille. Ja varokaa, päikkäreistä voi seurata krapulaa!