Halvaksi tulee mulla nuo kalsarikännit. Kolme lonksua ja mahotonta avautumista bloggareille. Ei kaduta. Ylpeähän miä noista lapsista olen. Ainaki sillon kun ne on poissa silmistä.

Olen ollu aivan kamalan ahkera koko aamun. Puol kasilta mies tuli herätteleen, siitä asti olen touhunu. Tiskannu, lajitellu likapyykkiä pyykkituvassani (kahen neliön koppi), pessykki pyykkejä jo. Eilen aamulla nimittäin iski paniikki. Mutantti on kasvanu kesän aikana vaatteistaan ulos. Aamulla oli pakkasta, eikä pojalla mitään takkia päälle, huppari vain. Vein Mutantin autolla kouluun, pyörällä en tohtinu sitä laittaa, olis paleltunu poloinen. Matkaa kun kuitenkin on koululle kaks ja puol kilsaa.

Pengoin kesäksi arkistoidut syys/kevätvaatteet sieltä likapyykkien alakastista. Kauheesti löyty parittomia sukkia ja käsineitä. Meillä kun tuo pyykkihuolto on ihan peeseestä. Syvältä. Olen laiska noissa asioissa. Pyykkituvan ovelta vain tulee heiteltyä likaisia vaatteita, edes koriin en yritä. Kiva sitten on alkaa peseskellä pyykkiä. Päällimmäiset aina tulee pestyä ja kaikki ihmettelee missä on sukkia ja kalsareita puhtaina. Nyt tyhjensin koko huoneen eteiseen. Luulin että siellä huoneessa on reikä lattiassa, ei ollu,kaikki löyty, tosin likaisena vielä. Ei ne kuulemma itestään puhistu, ei. Mies rakensi keittiörempan yhteydessä mulle apukeittiön, siellä on hyvä lajitella pestyt puhtaat pyykit. Mulla on muutaman neliön vaatehuone omassa käytössä, muttei siitä ole paljon hyötyä kun en osaa sitä käyttää. Hyllyt huutaa tyhjyyttään vaatteiden ollessa mytyssä lattialla. Sen mytyn takana on pitkä tanko täynnä paitoja, mutten yletä sinne sen mytyn takia. Nyt siihen tulee muutos. Mulla on pitkä viikonloppu menossa, eiköhän siinä kerkiä laittaa koti kuntoon. Siitä lähdetään!

Ja tuosta nimenvaihdoksesta. Tää on kuitenkin enemmän päiväkirja elämästäni, vaikka välillä kirjoitankin sisustusmyyjän silmin. Nyt mulla on paljo parempi fiilis kirjoittaa, vapaampi.

Loistavaa lauantaita!