Vitsi että oli kivaa töissä. Porukkaa kävi paljon ja myyntikin oli kohtuullinen. Kukaan ei hermostunu odottaessaan palvelua. Kovasti sai uurastaa fyysisestikin varastossa, tavaranhakijoita oli paljon. Semmosesta nautin. Työkaveri ilmeisesti ei.

Tirppakin käväsi kiroilemassa omaa hölmöyttään. Nyt sitä ottaa oikein tosissaan paljon kupoliin se, ettei se laittanu hakemustaan sinne kodinkonefirmaan.

Just kun kello oli ehkä minuuttia vaille kaks, myymälän sulkemisaika siis, tuli kaksi ulkomaalaista tyyppiä myymälään. Itse tulin varastosta, laitoin ovet lukkoon ja tarkistin auton. Tyypit seiso siinä varastonoven läheisyydessä, patjaosastolla. Kysyin voinko auttaa ja ne vastas sujuvasti englanniksi että katselevat vain. Kävelin myymälän etuosaan, kassalle. Taakseni en vilkuillut. Kävin lamppuosastolla sammuttamassa valot ja pyysin työkaveria laittamaan etuoven lukkoon, asiakkaista huolimatta. Eipähän tulisi enää ainakaan uusia.

Kävelin kassalle. Jokin vaisto kehotti menemään takaisin patjaosastolle. Sitä kohti kävellessäni huomasin, että toista tyyppiä ei näy missään. Sydän alkoi jyskyttää. Reipastin askeltani ja melkein varaston ovelle päästyäni toinen tyypeistä tuli eteeni. Esti ovelasti kulkuni varastoon kysymällä huomattavan kovalla äänellä pienen patjamallin hintaa!! Huikkasin  englanniksi, että ihan sama, myö suletaan nyt enkä myy enää teille. Arvasin tilanteen, ryöstön yritys menossa. Pääsin tyypin ohi varaston puolelle samalla, kun huomasin toisen tulevan toimistotiloista ulos. Äijä hymyili teennäisen ystävällisesti ja kysyi vessaa! Vastasin, ettei täällä ole vessaa, suljemme liikkeen. Typerän maireasti pässi pyysi anteeksi. Nappasin mieleeni tuntomerkit. Kiinnitin huomiota siihenkin, että ne puhu keskenäänki koko ajan englantia, vaikkeivät takuuvarmasti brittejä olleetkaan. Kävelin miesten takana ja huusin suomeksi työkaverille, että oliko sillä takana mitää tavaroita, tyyppi tuli nimittäin just meijän toimistosta! Työkaveri pelästy, mutta kielsi mitään siellä olevan. Äijät marssi ulos ja miä juoksin toimistolle. Päällisinpuolin kaikki oli ok. Maanantaina sitten tiedetään tarkemmin onko mitään viety, rahaa ei ainakaan, eikä tietokoneita.  Käyttäydyin  kokoajan kylmänrauhallisesti. Vasta tilanteen mentyä ohi alko käet täriseen!

Eihän tuo nyt monenkaan mielestä ollu mitään, mutta meille se oli. Niin pumpulissa pidettyjä kuitenkin ollaan. Viimeksi vähän vastaavassa tilanteessa oltii mustalaisten kanssa, ja siitäkin on jo useita vuosia.

Silloin sain tappouhkauksia.

Mukavaa lauantaita kaikille, miä meen tiskaamaan!