Taas sama laulu. Hiljasta oli. Huopatossutehtaalla. Illalla ennen sulkemisaikaa tuli mukava, ennestään tuttu pariskunta sänkyasioissa. Ne oli jo mainoslehtisestä kattonu etukäteen mieluisat vaihtoehdot, mun tehtäväksi jäi enää kertoa kyseisten tuotteiden erot toisiinsa nähden ja muita teknisiä tietoja. Kivoja ihmisiä, semmosia myyjän unelmia. Kyselivät oma-aloitteisesti ja MYÖSKIN kuuntelivat myyjää, loppuun asti. Kello oli jo niin paljon, etteivät enää ehtineet lainata ip-autoa viedäkseen uudet sängyt kotiinsa joten  laitettii varaus huomisaamuksi. Ja sitten. Taas, kun piti kysellä asiakastietoja ni kämmäsin niiden sukunimen kohdalla. Ei se nyt ole mikää iso juttu, mutta kun kämmäsin samalla tavalla ekallakin kerralla, taisivat silloin olla soffia ostamassa. Supisuomalainen nimi, mutta harvinainen. Kivoja muunnoksia kuulemma muutkin vääntävät, tahtomattaan. Sekä sukunimestä, että miehen etunimestä. Nauruun päättyi tämäkin työpäivä.

Kotiuduttuani töistä otin Nappulan ja lähin sienimetsään. Paskat siellä mitää sieniä ollu, vieläkään. Vaikka mulla oli semmonen elloksen ilmaistakki päällä ja huppu vielä tiukasti kiinni, oli kotimatka tuskaa. Hirvikärpäsiä oli varmasti ainaki vähintää miljuuna päässä ja niskassa, yäkh! Tiukasti siellä hupun alla. Kotona vedin kammalla hiuslakkaisen tukan läpi niin, että nyt on päänahka veressä ja arka. Jukra miten inhoan niitä kakkiaisia. Niin vikkeliäkin ovat, eikä taho kuolla millään, vaikka kuinka puristaa niitä sormienvälissä. Nyt tuntuu kuin niitä vipeltäis joka puolella kehoa, vaikka kävin saunassakin. Toivottavasti Nappulan turkissa ei vipellä, harjasin sen varmuuden vuoksi heti reissun jälkeen.

Ja nyt realityn pariin. Mulla on ärsyttävästi vilkkunu silmissä se Henan jöpöttävä jukka... silloin kun se krapuloissaan sängystä nakuna nousi. Ällöä! Mut oli pakko silti katsoa... hih!

Edit klo 21:56

Poika otti ja työnsi pronssia! Kivaa oli kuulemma ollu, paljon entisiä luokkakavereitaankin tavannut.