Ihan vaan hetkeksi istahdan ja kirjotan, jos sopii. Nyt iski nimittäin kamala siivousvimma. Todennäköisesti se tässä kirjoittaessa hiukan laantuu. Silti.

Töissä aika meni lentäen taas. Meillä on jo vuosia käynny yks mies asiakkaana. Milloin yksin, milloin venäläisen, toisinaan suomalaisen vaimon kanssa. Vuosia sitten, ihan aloittelevana sisustusmyyjänä esittelin sille ja venäläiselleen vuodesohvaa. Useita vaihtoehtoja punnittiin, kunnes mieluinen löytyi. Tavallinen vuodesohva kohtuullisen ylellisellä ja kalliilla kankaalla. Erikoistilaus siis, eli ei myymälämallistosta. Halusivat kotiin vielä mittailemaan. Tein sekä myyjän että asiakkaan kannalta hyvän tarjouksen. Kirjoitin mitat ja hinnan ylös ja annoin tarjouksen kirjallisena asiakkaalle mukaan. Koska kyseessä oli erikoinen sohva, jäi asiakas ja tilanne hyvin mieleeni. Parin viikon kuluttua asiakas tuli tekemään tilausta. Toiselta myyjältä. Ilmoittivat kyllä auliisti myyjälle minun tehneen heille jo hyvän tarjouksen. Hinta oli huomattavan edullinen. Olin aivan ihmeissäni. Hinta oli huomattavasti halvempi kuin muistin. Myymäläpäällikkökin oli paikalla ja jotenkin epäilevällä kannalla.  Asiakkaalla ei ollut kirjallista tarjousta mukana, mutta vannoi hinnan olevan se minkä ilmoitti. Tein laskelmia vimmoissani, syytin itseäni huolimattomuudesta, hinta tuntui olevan mahdottoman edullinen, aivan polettu. Olin nolo. Asiakas sanoi lapun olevan kotona, hakevansa sen. Närkästyneenä, mutta teennäisen auliina. Myymäläpäällikkö puuttui silloin asiaan, ja sanoi että hän uskoo, tarjottu mikä tarjottu. Olisin halunut nähdä kyseisen lapun itsekin.Mutta eihän myymäläpäällikön sanaa voi perua. Kaupat tehtiin ja asia syöpyi mieleeni.

Muutamia viikkoja sitten sama asiakas tuli uuden, suomalaisen vaimon kanssa katselemaan kalusteita. Hyllystöä ja tv-tasoa. Halusivat ehdottomasti minun kanssa tehdät kaupat, mutta toimituksen pääkaupunkiseudun myymälään. Olin epäröivä, mutta koska hiljaisina aikoina kaikki kaupat on tärkeitä, suostuin. Vaikka asia aiheuttikin ylimääräistä työtä sekä minulle että sinne toiseen myymälään. Taas halusivat tarjouksen kirjallisena. Tein tarjouksen, 490 €. Tällä kertaa tein sen koneellisesti, jolloin itsellenikin jäi jäljennös asiasta. Myöhemmin asiakas soitti ja sanoi tekevänsä kaupat. Asiakas kertoi tarjouksen numeron, joten minun oli helppo tarkistaa hinta ja tuotteet. Hintakin oli se mistä oli sovittu.

Tänään tulivat maksamaan ostokset, sovitusti. Itse olin viereissä kaupassa käymässä.  Tirppa oli paikalla.Taas rupesivat jänkkäämään hinnasta. Sanoivat hinnan olleen varmasti 409€. Tirppa ei uskonut, sanoi näkevänsä koneelta miten asia on. Asiakas jankutti jankuttamistaan, mutta Tirppa pysyi kovana, tietenkin. Asiakas yritti taas samaa, tarjous on kotona Vantaalla, mutta varmasti hinta oli se minkä väitti. Maksoi kuitenkin, selkeästi närkästyneenä. Tirppa sanoi haluavansa nähdä tarjouksen ja uskovansa vasta sitten. Lupasi kernaasti antaa rahat takaisin jos asia on niin kuin asiakas väittää. Jäivät katselemaan vielä mattoja. Palasin myymälään ja Tirppa naureskellen kertoi tilanteesta. Minä olin aivan käkenä. Epäilin taas itseäni, kunnes muistin tarjouksen olleen koneella ja sen perusteellahan kauppa oli lyöty lukkoon. Samassa muistin tuon sohva-asian. Vuosien itsesyytöksen karisivat harteiltani!!!

 Ei nyt oikeesti mulla siitä niin kauheesti jäänny hampaankoloon. Mutta kuitenkin. Huijari perkele!

Ei aina pahaa jottei hyvääkin vähän. Silloin vuosia sitten, kun se sohva tilattuna tuli, puuttui siitä tehtaan mokattua kokonaan vuodesohva. Eli se oli siis tavallinen sohva. Selvitimme asian, ja tehdas myönsi virheensä. Lupasivat pikaisesti tehdä uuden sohva. Tällä kertaa mekanismilla, kuten alkuperäisesti tilasinkin. Meni viikkoja, asiakas odotti kärsimättömästi sohvaansa. Sohva tuli.   Veimme sohvan asiakkaalle ja paikan päällä huomasimme, että mekanismi oli jäänny  tehtaalta laittamatta!!!! Istuinosa oli kyllä irrallinen, niinkuin vuodemekanismisohvissa kuuluukin olla. Siis tyhjää täynnä oli tämä sohva. Kevyttä painoa ihmettelimmekin jo myymälässä, muttei kellekkään tullu asia  mieleen. Edes vitsinä ei. Taas yhteydenotto tehtaalle. Ei muuta kuin uusi tilaukseen... taas asiakkaalle viikkojen odotusta. Kjähkjäh! Sen verran sillä ilmeisesti omaatuntoa soimas, ettei se ruvennu hankalaksi, vaikka kaikki syyt olisivat olleet isoon rähinään! Kattokaa, joka toiselle kuoppaa kaivaa se parhaiten nauraa... eiku itse siihen lankeaa!

Mukavaa lauantaita kaikille!