Hähhää!

Ette ihmiset usko, millanen päivä meillä oli töissä. Heti aamusta kaikki oli kuin tulisilla hiilillä. Hermostutti. Pissatti. Oksetti. Nauratti ja itketti.

Uskomaton yhteishenki. Kukaan ei tienny tuleeko päätös tänään. Hiljasta oli, mut väännettiin kaikki kaupat mitkä vähääkään oli mahdollista saada.

Kainalot hikos, naamat punotti. Tärisytti ja värisytti. Ihan kuin olis jotenkin ollu viimenen yhteinen päivä. Tuommosta henkeä, tosin hiukan erilaisella kokoonpanolla, koettiin viimeks silloin  entisen myymäläpäällikön uran viimesenä päivänä.

Iltapäivällä sain unelma-asiakkaita. Ostivat jotain kallista hintaa kyselemättä, tinkimättä. Tein kaupat ja käänsin katseeni siihen vanhimpaan myyjään. Näin silmistä ennenku se sano. Toimitusjohtaja on takahuoneessa. Kiitin sitä, ettei se sanonu kesken kaupanteon mitään. Se sanokin ettei halunnu. Se oli menny takahuoneeseen kauheassa pissahädässä. Paniikki iski kun näki että se on siellä. Se meni vessaan, muttei kyenny toimittamaan asiaansa.

Odotus oli helvettiä. Kaikkia pissatti. Minuu tupakitti ja pissatti. Kaksi tuntia ainakin oltii epätietosuudessa. Yhtä-äkkiä tirppa tuli nauraen kassalle, samantien myymäläpäällikökin.

Ketään ei irtisanottu!!! Tj oli sitä mieltä, ettei halua ketää jättää tyhjänpäälle. Työttömäksi. Haluaa laskeskella vielä ja neuvotella niin, että irtisanottu saa töitä siitä toisesta myymälästä. Varmuudella!!

Huh! Taas voi hengittää!