Aamu alko ihan hyvin. Heräsin jo kuudelta. Kiva oli mennä jo illalla tiskattuun keittiöön kahvia keittämään. Laittelin pyykkejä ja korjailin aamun jälkiä pois. Muistin jopa  nyt mennä myöhemmin töihin, viime viikolla kun tahattomasti aikailin.

Vähän ennen töihin lähtöä pengoin laskulaatikkoani. Käsiini osui Miirumaarun päiväkirja. Oli sen tuonnu Mutantilta sinne piiloon. Ette arvaa miten se poltteli käsissä! Pakko myöntää, uteliaisuus vei voiton. En lukenu päiväkirjaa, en vaikka olisin miten halunnu. Ekalla sivulla nimittäin oli semmonen "itsensä" esittely. Kyyneleet tuli silmiini kun huomasin kohdan "hartain toiveesi". Minun kaunis, pian kymmenen vanha urheilijatyttö hartaasti toivois olevansa laiha! LAIHA!!

Ehkä sillä on ollu vatsa mieluummin ulospäin pullollaan kuin kuopalla ja  posket pyöreät, mutta ei se lihava ole ollu, ei edes pullukka. Nyt käsitän miks se systemaattisesti nykyisin kieltäytyy karkeista ja sipseistä, vahtii mun ruuanlaittoa, rasvankäyttöä jne. Ei oo todellista!!! Nyt sillä on kesän jälkeen nuo posket kaventuneet selkeesti, laihtunu se on. Mieskin huomasi asian saunassa. Rinnat sillä on jo alkanu vähän kasvaa, tissareita käyttää innoissaan, vaikka joku luokan tytöistä olikin asiasta maininnu uimahallissa. Se ei kovasti noloile ainakaan mulle noista asioista, mutta kertoi vetkutelleen riisumista ja pukemista siellä yhden tytön aikana. Tuo tyttö kun arvostelee ihan kaikkia ja kaikkea. Ei tuon ikäisen kuitenkaa pitäs miettii vielä laihduttamisia, suututtaa! Ikävällä mielin töihin läksin.

Työpaikalle päästyäni unohdin jo kiukun syyn, touhua ja tohinaa riitti kylliksi. Ihmettelin aika ajoin huonoa tuultani, Tirppakin sen vaistosi. Syytä en kuitenkaan tienny. Kaletti! Yhtään ei naurattanu vittu, yhtään ei vaan naurattanu!

Iltapäivällä Mutantti soitti ja lateli rumia sanoja luuriin. Sillä oli TAAS pyörä hajonnu koulun pihalle, ihan kuulemma itestään. Uskoo ken tahtoo. Kiukutteli ihan kympillä, reppukin oli risa, sitä ei voinnu kantaa. Aikamme puolin ja toisin paiskoiltii luureja korviin. Minä en yhtää ollu aikuisen vahvalla tuulella. Poika uhkas jättää sekä sen risan pyörän ( huom tällä kertaa minun pyörän, omansa jo aikaisemmin hajotti silloin ranteensa satuttaessaan) että risan reppunsa koulun pihaan. Matkaa kun on se kaks ja puol kilsaa kotiin. Minä kiukkusin mutten löytäny ratkaisua. Jossain vaiheessa (välillä)viisas tyttöni puuttui omalla puhelimellaan kotoa käsin tilanteeseen. Ehdotti Mutantille että soittais miehen hakemaan, sillä kun on työpaikka lähempänä kuin mulla. Ihana mies! Haki sekä repun, että pyörän ja vielä vei pojankin kotiin. Minä töissä melkein itkua väänsin kun se soitti ja kertoi ettei siitäkään pyörästä enää kalua sais. Eniten itketti taas tuleva rahanmeno. Satkulla olis uus pyörä saatu, mutta kun ei sen hintaiset pyörät taida tuon pojan käsissä kestää viikkoa pidempää. Huomautan nyt tässä vaiheessa, että tuo mies oli varsin taitava polkupyörämekaanikko armeijassa. Tittelistä en tiedä oliko se just tuo, mutta ihan tosissaan se siellä pyöriä kunnosti. Tiiättekö mitä tuo mun ihana mies teki? Se teki tuon sillä aikaa kun minä murehdin töissä:

199019.jpg

 

Tai ei se nyt ihan alusta asti alottanu. Olin jo unohtanu koko raadon. Neljä vuotta sitten se multa unohtu piharakennuksen taa, kumit puhjenneina, vaihteet risana, polkimet hajalla, kahvat irti, vaihteet rikki, vaijerit poikki jne. Luulin sen olevan jo jäteromua, mutta kuinka ollakaan! Nyt se toimii kuin uutena vain, eikä edes maksanu kuin muutaman tunnin työn mieheltä! Ihana! Mitenhän miä tän korvaan sille... köh? Ei tuo Kaunotar ollu edes pahasti ruostunu pihakoivun alla. Aina ollaa tähän asti uusia hetiromuja pyöriä osteltu, kukaan ei tullu ajatelleeksi tuon pyörän kunnostusta.  Sentäs kallis ja  Suomessa tehty! Kiukku laantui ihan samantien.

Miirumaarulle ajattelin puhua jossain vaiheessa.  Ihan hyvähän se on jos on tietoinen siitä mitä kannattaa syödä ja mitä ei. Ei mun tarttee kauheen huolissani vielä olla, ruokaa se syö ainakin kotona, kait koulussakin.  Ymmärtäähän tuon kuitenkin, onhan se outoo kun alkaa vartalo pyöristymään naisellisempiin muotoihin. Tuntuu olevan kuin minä, aikanen nuissa kehitysasioissa. Minä kyllä häpeilin aikoinani.

Sukulaissielu tiesi kertoa tuon tuoksun mieltärauhoittavasta ominaisuudesta:

199063.jpg

Sytytin sen heti kun luin, siinä on vadelmaa ja tinjamia! Nuuh!

 

Hyvää yötä!