Käytänpä vapaan päiväni tehokkaasti. Levottomuus on vaivannu aamuvarhaisesta asti. Sydän tykyttää ylhäällä, melkein kaulassa. Huomenna toivottavasti selviää irtisanominen. En tiiä, mut nyt jännittää. Itkettääkin. Voi että kun pystyis olla rauhallinen siinä tilanteessa. Mietinpä vain, että miten sen loppupäivän pystyy olla, myymään ja hymyilemään. Kukaan meistä. Tai jos se tapahtuu vasta loppupäivästä, miten aamupäivä menee? Olen ehkä maailman surkein odottaja, jännittäjä. Vaikka tiedän, ettei maailma siihen kaadu, niin onhan se noloa. Vähän niinkö BB:ssä. Meidät on nimetty häätöön, yksi lähtee, heikoin lenkki. Voi että. Yrittäisinkö oksentaa tuon möykyn pois palleasta?

Pakkohan tässä on ajatella muuta, joten nyt vastailen ystävieni kysymyksiin!

Marihaan kysymys: Mitä muuttaisit elämässäsi?

- En tiedä, ehkä tän epävarmuuden ja jännittämisen voisin vaihtaa varmuuteen ja rentouteen. Ei mulla muuten ole elämässäni epäkohtia. Näin on hyvä olla.

Tinka tinkaa: Mikä mahtaa olla mieluisin vuodenaika?

-No syksy tietenkin. Toisaalta tykkään vähän kaikista. Syksyssä on parasta kesän loppuminen ja joulun odotus. Kirpeät aamut ja lämpöiset päivät, raikkaat illat ja kosteat yöt. Talvessa on parasta pimeys ja kylmyys, horrosaika, jolloin voi käpertyä sohvalle ja nauttia takkatulesta. Kevään odotus. Kevät on toinen ehdoton suosikki. Keväässä on parasta viileys, vihreän puhkeaminen ja kesän odotus. Kesää odotan, jotta taas voisi syksy saapua!

Vintti kysyy: Mikä saa sinut nousemaan sängystä jokikinen aamu?

-Noin niinku fyysisesti pissahätä... hih. Ei kai. Usko uuteen päivään, odotus ja  uteliaisuus saa mut nousemaan. Rakastan rauhallisia aamuja, tiskailen ja siivoilen, kirjoittelen ja haaveilen.

Haahiksen kysymys: Kadutko mitään tekoa menneisyydestä?

- Kadun. Olen varmasti tehny paljonkin asioita, mitä olisin voinu jättää tekemättä. Yksi kuitenkin nousee ylitse muiden ja saa mut voimaan pahoin. Pitääkö kertoa?

Siskotuu: Minkälaisena näet elämäsi 20-vuoden kuluttua?

-Vaikka kuinka siristän likinäköisiä silmiäni, en kykene näkemään sinne asti. En vaikka ottaisin avukseni kiikarit tai kaukoputken. En edes halua nähdä noin kauas. Haluaisin tietenkin nähdä itseni aktiivisena mummona, onnellisena viiskymppisenä. Mummolla tarkoitan isoäitiyttä, en vanhuutta. Tää kysymys aiheuttaa levottomuutta! Mutta siis hyvä kysymys, ei vaan ole tälläsen päiväkerrallaan ihmisen mahdollista vastata. Ja sitä paitsi, tulevaisuushan on tuolla selän takana hihih!

Sukulaissielu kysyy: Lempivärisi?

- Punaisen eri sävyt.

Lunara kysyy: oletko kevät,- kesä,- syksy,- vai talvi-ihminen?

-Oikeastaan tuohon vastaus tulikin jo Tinkan kysymyksessä. Syksyihminen olen jos pitää valita. Syksyisin tapahtuu aina kaikkea kivaa!

Titta kysyy: Uskotko kohtaloon?

-Uskon ja en. Ehkä enemmän uskon sattumiin! Vai onkohan se sama asia?

Matonen kysyy: Mikä on parasta juuri nyt?

-Just nyt se että olen yksin kotona, lapset koulussa ja mies töissä. Nappulan lempeä tuijotus. Rauhallisuus ja kirpeän viileä aurinkoinen aamu. Syksy. Luottamus tulevaisuuteen. Mahdollinen muutos työelämässä. (Samanaikaisesti tuo muutoksen ajatteleminen on pahinta.)

Elma kysyy: Haluaisitko tavata livenä bloggaajia?

-Kyllä haluaisin, muutamia. Varsinkin jos tapaaminen järjestettäis johonkin suht lähelle. Oon niin kovin laiska ja arka ylittämään noita kunnan rajoja. Tai sanotaan maakunnan rajoja!

Rintti haluaa tietää: Mitä on rakkaus?

- Mikä? Kai se on joku lämpöinen tunne rinnassa ja vatsassa. Halua huolehtia ja kuunnella. Kehittyy itsestään ja siihen ei voi  itse vaikuttaa. Tai jotain.

 

Kiitos kaikille mukavista kysymyksistä. Lisääkin kaipaisin vielä ystäviä ja kysymyksiä!