Eiliselle riitti vauhtia. Leijuin aivan atmosfääreissä tuosta tapaamisesta.

Katsilta päästyäni bloggasin pikaisesti. Vieraita pössähti aivan yllättäen, tulivat edellisenä päivänä kerättyjä kriikunoita hakemaan. Olin unohtanu siis koko asian, hyvä että olin kotona. Kerroin nolosta sienikohelluksestani, vahvistivat valevahveroiksi saaliin. Samalla välähti ajatus yhteisestä sieniretkestä. Pikainen puhelu miehelle, evästen haku kaupasta ja matkaan. Sen verran maltoimme odottaa, että mieskin ehti töistään mukaan. Mukavaa  oli. Reilu pari tuntia metsässä samoilua ja saaliina herkkutatteja, OIKEITA kanttarelleja ja aaah, karvarouskuja. Miehet soutelivat järvellä ja muka kalastivat. Lopuksi vielä nuotiomakkaraa ja sienien tunnistusta.

Kotona ryöppäsin pikaisesti pahimmat kitkeryydet karvarouskuista ja paistoin ne kanttarellien kanssa kastikkeeksi. Ei ehkä välttämättä ihan kaikkein suosituin yhdistelmä, mutta hyvää oli silti.

Johtuiko sitten sienistä vai makkaroista, vaiko koko päivän kestäneestä jännityksestä vai mistä, mutta pakollisen BB:n katselun jälkeen menin ihan vain iltapissille. Siinä pöndellä puhistessa rupes vatsaa vääntämään kamalasti. Eikä vaan vääntämään. Molemmista päistä lensi kuin varpusparvi. Istuksin puolisen tuntia tuskissani siinä, yrjöämpäri sylissä. Olo oli niin kamala, etten kyenny muuta kuin katselemaan ulosantiani siinä edessä. Hih. Ehkä mun pitäs tajuta olla syömättä niitä sieniä. Ehkä.

Sänkyyn menin viluisena, ehkä kuumettakin oli. Nukuin kuitenkin hyvin aamuun asti. Töissä kyllä väsytti. Vuoroin paleli ja hikoilutti. Hyvin silti sain myyntiä, mukavia asiakkaita kävi. Menin vieläpä vahingossa tuntia liian aikaisin. Harmitti, olis ollu kaikenlaista touhua kotona.

Mukavasti olen saanu uusia lukijoita, tai tilaajia. Hieno tunne. Kommentoikaa vaan, tai käväskää tuolla ystävänikirjassa. Pakko ei ole tietenkään.

Mukavaa illanjatkua, miä lähen kattoon Salkkareita!