Töissä oli hyvä päivä. Aamu tosin alko pienellä matsilla sohvan kanssa. Ajattelin ennakoida mahdollista ruuhkaa, joten päätin lastata ip-auton ennen myymälän avautumista. Tosin asiakas oli tulossa noutamaan autoamme ja sohvaansa vasta yhdeltätoista. Käänsin mallikkaasti pakun, jonka edellinen asiakas perjantai-iltana oli pysäköinny väärin päin helppoa lastausta ajatellen. Otin nokkikset ja asetin ison sohvan sille. Auton luona kippasin taas sohvan oikeaoppisesti autoon, mutta siinä vaiheessa kun kumarruin nostamaan sohvan toisen pään autoon sain tällin. Aliarvioin nimittäin voimani ja tempaisin riuskasti sohvan maasta. Sohvan pakkauspahvi napsahti suoraan kaulaan, siihen missä miehillä on se aataminomena. Ai kun teki kipeää. Kuristavaa tunnetta ja punotusta kesti jonkin tovin, mutta helpotti kyllä parin tunnin kuluttua. Vieläkin tuo kaula on arka ja nielaistaessa tuntuu paksulta.

Aamupäivä oli hiljainen, yksi hankalakin asiakas kävi. Tai ei se asiakas ollu mitenkään hankala, eikä varsinkaan mulle, mutta sitä riipi tuolin toimituksen viivästyminen. Se oli tosi kiihtynyt, mutta ei kuitenkaan ilkeä. Toinen myyjä antoi myymälämallin sille, kun se asiakas sitä itse ehdotti ja ihan hyvillä mielin se lähti tuolinsa kanssa pois.

Puolilta päivin alko sitten ihmisiä virrata, ihan loppuun asti riitti porukkaa ja myyntikin oli ihan hyvä. Tai ei hyvä mutta kohtuullinen kuitenkin.

Illalla mennää perheen kanssa kihlajaisiin! Kihlajaisiin! Kuka enää tänäpäivänä semmosia viettää? Varsinkin kun pari kuukautta sitten juhlittiin niiden tupareita. Vaikkei sidukka nyt maistuiskaan, ni juon silti, en mitenkään kestä sitä porukkaa selvinpäin, kun en kestä pienessä sievässäkään! Pariskunta on ihan ok, mutta se juhlaporukka on vähän semmoista sisäänpäin lämpiävää. Harvoin tunnen itseäni missää ulkopuoliseksi, mutta siinä porukassa ihan kirjaimellisesti. Ne muut on keskenään niin hyviä tuttuja, että kun viimeksi käytii tupakilla yhessä, ni ne eukot oikein kierty semmoselle ringille ja katto minuu niinkö vierasta sikaa, kuiskuttelivat juttujansa. Työjuttujansa. Ei se mitää. Nitsivo, ni bida!

Hauskaa lauantaita kaikille! Toivottavasti en eksy yöllä kännipostailemaan... Tai ajoissahan myö kotiudutaan, Nappulan takia. (Ihan mielettömän hyvä tekosyy tuo koira hih!)