Joko mulla on alkoholiyliherkkyys (tsihihihihihih) tai sitten mahataudintapainen. Eilen nimittäin, eli lauantaina, heräsin ihan pirteänä, sen kolmen sidukan ja yhden kaljan perjantaina juotuani. Ei mitään pahaa olo tai muuta.

Iltapäivällä alko kuvotus. Olin just kellahtamassa pötkölleni pahaa oloa, siis suoranaista kuvotusta  potemaan kun muistin ex-anopin olevan tulossa Miirumaarua ja Mutanttia hakemaan kylille. Mummolla nimipäivä eikä mulla mitään varattuna sille! En muuten olis hötkyilly, mutta kun sille kaikki kissanristiäiset on niin tärkeitä juhlia, ja lisäks kun se on niin paljon tässä syksyn aikana autellu. Pahasta olosta viis, vaatteet päälle ja kaupunkiin. Samalla ostin siskontytöllekin synttärilahjan, sinne piti vielä illalla mennä. Kerkesin kotiin ennen kuin mummo ja lapset lähtivät menoihinsa.

Sänkyyn painuin heti. Vatsaa väänsi hillittömästi, närästikin täysillä, vaikka koskaa ei minuu normaalisti närästä. Ei se nyt voinnu mitää krapulaakaan olla, mokomasta määrästä. Podin hetken ja päätin lähteä siskolle. Tai siis päätin jaksaa lähteä, sovittuhan se vierailu oli jo moneen kertaan. Onneksi lähdin, oli piristävää nähdä sisko hyvällä tuulella ja hyvinvoivana. Ei se mitää tressiä tuosta sairaudestaan ota. Tai sitten se näyttelee hyvin. Lääkäri oli soittanu sille ja sanonu, että jos sen antitrombiinivajauksen aiheuttaja olisi joku vakava munuais- tai maksasairaus, niin oireita olisi rutkasti muitakin. Enemmän se oli tuon perinnöllisyyden kannalla. Huonovointisuus minuu  vaivasi koko vierailun ajan, mutta siitä huolimatta oli mukavaa. Nauraa rätkätettii taas tapamme mukaan korkeelta ja kovaa. Ihana sisko.

Tänä aamuna sama juttu. Heräsin ihan pirteänä. Aamupalan jälkeen alkoi kuvotus. Hillitön kuvotus. Yritin meikkailla ja laitella itteeni kylpyläkuntoon, yökkäilin välillä. Kaikenlisäksi aamu kun oli, ja lisäksi kylpylämatkan aiheuttamaa jännitystäkin lapsilla, niin paska haisi jatkuvalla syötöllä vessassa. Välillä haukkailin ikkunasta happea, välillä pötkötin sohvalla. Olo oli kerrassaan niin karmea, etten edes uskonu pystyväni reissuun lähtemään.

Kuitenkin, kun aikaa kului ja lähtö lähestyi, olo alkoi helpottaa. Haettii Tirppa ja ajettiin kaupunkiin. Bussi siellä jo odottelikin. Juteltii taukoomatta tapamme mukaan ja ykskaks tajusin ettei pahaa oloa enää ole. Eikä koko reissussa ollu. Paitsi kun syötii herkullisia ruokia liikaa seisovasta pöydästä. Se oli semmosta ylensyömisen aiheuttamaa ähkyä.

Ihanaa oli kölliä kuumassa altaassa ja vuoroin ulkoaltaan viileydessä. Hierovia suihkuja ja saunomista. Kylmässä "kaivossakin" pulahdettii pariin otteeseen. Kyllä tuli hyvä olo! Vanhasta muistista haluttii mennä yhteissaunaan. Hitto, molemmat muisti saunan olevan niin täynnä höyryä, ettei siellä huomaa toisia juuri lainkaan. Avasin oven ja astuttii sisään. Perkele! Höyryä ei ollu nimeksikään, muttei kehdattu enää perääntyä. Siinä istua kökötettii yli suositusajan, kun ei pois kehdattukaan enää lähteä. Odoteltii, että jos miehet poistuu ni sitten myökin, muttei ne poistunu. Tai jos poistu ni samalla ovenavauksella tuli uusia. Köh.

Matkan kruunasi ruokailu. Seisovassa pöydässä oli ihania salaatteja ja kaloja sen seitsemää sorttia. Lämminruoka ja päälle jälkiruoka. Nam!

Nyt on viikon niskajäykkyys vihdoin selätetty. Ihana ja rentoutunu olo on. Hyvä olo.

Hyvää loppuiltaa kaikille!