Guess who`s back!

 

No en miä ihan kokonaa oo takas tullu. Kone tökkii edelleen pahasti.

Tänä päivänä irtisanoin itseni nykyisestä työstäni. Itkut on itketty. Tuntuu aidolta tunne, että porukat on mun tukena. Toimitusjohtajaa myöten. Illalla kävin vielä neuvotteluja sinnekin päin. Tilanne on mikä on. Haluavat vielä pitää mut töissä, vaikka lomille olis pitän lähtä jo kaks päivää sitten. Nyt ne on halukkaita pitämään mut ainaki ens viikon, jatkosta neuvotellaan maanantaina. Ihan hyvä.

Sopimus, mikä eilen neuvoteltiin uuden työpaikan kanssa ei ole ihan tyydyttävä. Tai niiltä osin on, että huomattavasti pienemmällä työajalla tienaan vähintäänkin saman kuin nyt, jos hyvä oon, ni paljon enemmänkin. Osa-aikainen silti.

Arvatkaa mitä muuta. Oikeesti.

Ohjaaja tuli käymään töissä. Kertoi vuoden alusta mulle olevan töitä sillä niin paljon kuin jaksan tehä. Jaksanhan miä. Sanoin, että suostun, jos mennään mun ehdoilla, ja uuden työpaikan ehdoilla. Se suostu. Sunnuntaina on palaveri turussa tai helsingissä. Ei dokkareita, vaan niitä muita. Uudella työpaikalla ei ole sivutyön tekoon vastaansanomista, ainoastaan ehtona on, että se on ykköstyö. Mulle on suunnitteilla mahdollisesti ohjaajan taholta jotain upeeta, arvostettavaa työtä. Ihan kiva.

Tuli persiin alla oon ollu. Paineet tänää hellitti, yhtä helvettiä on silti ollu. Harmitti kun en ole pystyn raportoimaan teille, ihanille tukijoille. Edelleenkään en pysty muitten blogeilla vieraileen, niin hankalaa tää on. Sunnuntaina tulee ehkä apua tälle koneelle. Tai sitten uusi kone.

Mamalle vielä kiitosta, kutsu tulee kahville jahka vapaata löytyy edes yhdeksi päiväksi. Yhtä-äkkiä nimittäin mulle tuli taas se into siihen ohjaajan kanssa työskentelyyn. On se aito ihminen.

Raskaanakin haluisin olla, ihan vaan siksi, että olis ihana oottaa yhessä vauvaa, niinkö muistaakseni Vintti ja muutkin sanoi. Tai ainakin ajatteli. Ajoitus vaan on nyt huono. Nyt on uuden uran aika, uusien kuvioiden.

Palataan, kiitos, ihania ootten.