Nyt vihdoin ja viimein saatiin tuo tapaaminen järjestymään meillä. Tunnelma oli hyvä. Mitä nyt lapset uteliaisuuttaan pörräsivät ympärillä. Aikaa vaan oli niin vähän. Hyvä mieli jäi silti. Ystävä.

Mukavasti on muutenkin päivät menny painollaan. Paino sanalla painollaan. Hih. Oon niin lihava että ovista en kohta mahdu. Siksipä eilen rupesin taas pisteitä laskemaan. On se jännä miten sitä on miljoona kertaa pirteempi ja aikaansaava, kun syö oikein ja sopivasti. Tänä aamunakin heräsin jo viideltä pirteenä kuin peipponen. Miehen joka-aamuinen puheripulikaan ei häirinny. Ei niin paljo ainakaan kuin yleensä. Vaikka olenkin ehdottomasti aamuihminen, en silti jaksa olla mitenkään niin pirteä kuin tuo kumppani. Täynnä täpinää ja touhua se on, innokas kuin pieni lapsi kohtaamaan uutta päivää. Täynnä ideoita ja suunnitelmia.

Lenkkeilläkin olen jaksanu. Rivakkaa kävelyä, juosta en ole tohtinu, vaikka varvas jo sen kestäisikin. Nappula on niin innoissaan luonnossa, kirmaa nuoruuden innolla.

Huomenna taas ohjaajan matkaan dokumenttiä tekemään. Mamalle jo vuodatinkin ärsymystä, melkoisen tiivistä ohjelmaa on ohjaaja huomiselle järjestäny. Pitääkin muistuttaa sitä, että oon lomalla. Tarkoitus on kerätä voimia tuleviin koitoksiin, ei altistaa aikatauluahdistukselle! Eiku ei muuta kun asennetta peliin ja baanalle. Kyllä miä nautin siitä hommasta oikeesti.

Lapanen valmistuu pikkuhiljaa. Tänää en ole tekeleeseen tosin koskenu. Peukusta on tulossa aika iso. Ja nyt pitäs alkaa kaventamaan sitä yläpäätä. Huoh. Mitäs menin uhoamaan.

240709.jpg

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!