Voi että miten voi ihminen jännittää! Ja entäs olotila nyt? Niskaa särkee ja pyörryttää.

Olo on kerrassaan tyhjä. Kaikkensa antaneena täällä yritän teille tukijoukoille rapoa vääntää.

Miten meni vai? En tiijä. Eri haastattelijat oli nyt vuorossa. Kaksi mukavaa (komeaa) miestä. Kysyivät olenko hyvä ihmistuntija. Vastasin että olen. Käskivät  kertoa toisesta haastattelijasta. Sanoin sen olevan naimisissa, 2-3 lasta, farmariopel ja ikä 34 v. Luonnettakin kuvailin. Arvatkaa menikö oikein?

 

Meni! Muuten paitsi että auto on Ford. Ikäkin napsahti aivan kohdalleen. Kaksi lasta ja kolmas tulossa.

Niitä näitä juteltii ja sit ne kysy oonko hyvä myyjä. Vastasin että olen. Laittoivat spontaanisti mut myymään kuulakärkikynän toiselle esittelijälle. Täydellinen suoritus kuulemma. Muistin lisämyynninkin!

Kysyivät minkä merkkinen pesukone meillä on. EN MUISTANU!

Kaikkiaan siinä puolisen tuntia vierähti rupatellessa. Lopuksi vielä piti täyttää luonneanalyysitesti. Se oli vaikea, siihen se tyssää, jos tyssää. Muutenkin olo on eri kuin ekalla kerralla. Silloin poistuin hymyssä suin paikalta, nyt puhaltelin poskiini.

Mutta ei se ainakaan kannustuksen puutteesta pieleen mennyt, se on aivan varmaa! Kiitos kaikille peukuttajille, tieto tulee 13. päivä perjantaina viimeistään!

Siideeriiii! Mulle!