Ihan pikainen tiedotus. Monta kivaa virusta on vallannu tän koneen. Nyt ei voi asialle mitään, kirjoittaminen ym. on lähes mahdotonta, kun kone kulkee omia polkujaan.

Työpaikasta ei vielä ole kuulunnu soittoa. Melkein olen jo luopunu toivosta. Nykyinen työ ei innosta tän päivän jälkeen enää tippaakaan. Se on voivoi.

Tää päivä töissä oli yhtä helvettiä. Nyt samat heebot, jotka viikko sitten lauantaina tekivät ryöstöretken meijän toimistoon, tulivat takaisin.

Olin kahdestaan vanhimman kanssa myymälässä. Pissatti ja lähdin vessaan. Samaan aikaan etuovesta tuli kaks miestä, ilmeisesti olivat kytänneet tilaisuutta. Vanhin ei hoksannu asiaa. Toinen johdatti vanhimman myymälän takaosaan, toisen mennessä kassapisteelle. Koska kassa on lukossa, rahat säästy, mutta mun lompakon ne vei. Tulin vessasta, kun vanhin tuli pyytämään palvelemaan asiakasta englanniksi, hän kun ei puhu sanaakaan. Muistin heti kun näin. Tajusin taas jostain syystä mikä tilanne. Sanoin toiselle että just joo ja marssin kassalle. Toinen heeboista tuli yllätetyksi. Tempaisin laukkuni ja huomasin lompakon puuttuvan. Sanoin tyypille, että olen hukannu jotain ja että luulen hänen tietävän asiasta. Heebo avasi laukkunsa auliisti ja näytti taskunsa. Kielsi tietävänsä mitään. Ei ollu lompakkoa. Kihisin kiukusta, mutta pysyin rauhallisena. Äijät poistuivat myymälästä ja minä jäin ihmeissäni paikalleni. Outo tilanne. En oikeesti tienny mitä pitäs tehdä. Pyörin hetken ympyrää ja kumarruin nojaamaan tyynylaatikkoa vasten. Mikäs se sieltä pilkisti, mun lompakko! Kusipää paskiainen oli hätäpäissään jemmannu sen sinne! Loppu hyvin kaikki hyvin, mitää ei puuttunu. Soitin kuitenkin poliisille ja kerroin tapahtuneesta. Annoin tuntomerkit myöhemmin sähköpostilla. Mukava poliisisetä oli hyvin empaattinen ja kiitti ilmoituksesta. Kävin vielä varoittamassa lähiliikkeitäkin. Kyllä suututti, mutta oli helpottavaa puida asiaa eri kanteilta. Ihmiset oli ihania ja lohduttivat.

Kiitos kaikille ihanille kommentoijille. Harmi sanoo, mut en ole raskaana. Ihana ajatus, mutta ajoitus huono. Ihania kuitenkin olette.

Älkää murut hätäilkö, jos ette kuule minusta vähään aikaan. Yritän vallata tän tietsikan itelleni takaisin, niin pian kuin mahdollista. Toivottavasti jo huomenna!