Ohi on, saa tuulettaa......

Toimitusjohtajakin tuli kunnioittamaan mun viimisiä hetkiä töissä. Sattumalta tosin, mutta sydämellisesti toivotti hyvää jatkoa. Iso mies. Herkisty ihan. Kysyi kahdesti lupaa ottaa yhteyttä tarvittaessa. Siinä se oli. Paras kiitos kuluneista vuosista. Oikeesti.

Kesken työpäivää käväsin tiimarissa ostamassa korttia, käpykakunkin samalla leipomosta hain. Tiimarissa repesin. Katselin yhtä korttia ja tajusin asian lopullisuuden. Viiminen työpäivä. Viiminen. Itkin vuolaasti yksin kaulaliinan suojissa.

Ukkovarpaan nivel ärtyi tuikkimaan samana päivänä, jolloin irtisanoin itseni. Ihan ufojuttu. Selkäkivun kanssa yhdessä varjostivat viimisiä työpäiviä. Tänä aamuna heräsin ilman kipuja. Voitteko uskoa?

Itku tuli taas.