Mutantti, minun pikku tietoturva-asiantuntija sai kuin saikin eilen koneen toimimaan. Outoa kun kone on omassa halussa. Odotin koko illan postaamaan pääsyä, ja kun vihdoin pääsin, en jaksanukkaa enää kirjoittaa.

Muutaman päivän (ikuisuuden?) olin poissa blogistaniasta. Yhtä-äkkiä on jotenkin ulkopuolinen fiilis. Tai siis kommenttilootaan kun kurkistaa, ni ei voi valittaa. Ihania ihmisiä minuu täällä käy tukemassa ja kannustamassa. Ulkopuolinen olo tulee lähinnä siitä, kun ei tiedä mitä muilla on tapahtunu. Pikaisesti illalla ja aamulla kävin joitakin blogeja vilkuilemassa, joihinkin jopa hitusen kommentoin. Tai lähinnä ilmiannoin uuden tulemiseni. hih. Ei tää kovin vakavaa ole, mutta riippuvuussuhde useihin blogeihin on näköjään päässy syntymään. Kiitos vielä kaikille.

Eilen olin pitkästä aikaa taas dokumenttihommissa. Ihan omasta halustani. Mukavaa oli huomata, miten ihmiset siellä paikkakunnalla oli ikävöineet ja ottivat taas avosylin vastaan. Ohjaaja loisti tyytyväisyyttään.

Illalla miehen kanssa innostuttii vähän siivoamaan. Ihan vähän vain, mutta jotenkin siinä ilmeisesti selkäni satutin. Jo Illalla, bb:tä seuratessani tunsin jotain epätavallisen ikävää alaselässä. Aamulla sängystä nouseminen olikin jo saavutus sinällään. Otin Panacodia messiin ja lähin töihin. Ajattelin selän vetreytyvän päivän aikana, mut ei se mennyt niin. Paheni vain. En kuitenkaa tehny asiasta sen suurempaa numeroa vaan vedin päivän loppuun. Nyt taas leijun ihanassa panacoomassa.

Työvuoroja sovittii pomon kanssa vielä ens viikollekin. Niin, että oon alkuviikon vielä töissä ja loppuviikon ylityövapailla. Ihan hyvin siinä vielä jää lomia jäljelle.

Mukavaa loppuiltaa kaikille!