Sain aamulla kello kahdeksalta puhelun. Pomo (entinen/vielä nykyinen) soitti hädissään. Kaksi ihmistä sairaana, hän ja lähisukulainen. Kysyi epätoivo äänessään, pääsisinkö töihin. Pääsinhän minä, itseasiassa ilahduin suunnattomasti tuosta puhelusta!

Mukava oli olla Tirpan ja Viikingin kanssa koko päivä. Paitsi että Tirppakin oli kipeä. Ja koska Tirppakin on kipeä, menen vielä huomennakin töihin. Enää terveiden kirjoissa on Viikinki ja minä! Minuuhan ei lasketa, mut silti. Ilmankos mulla ei tullu viimisenäkään päivänä niin haikeeta oloo kuin olin etukäteen kuvitellu. Mulla oli semmonen tunne, etten vielä lähde pois. Hih.

Ilta kotona on menny tiskatessa. Pakko vielä pitää kämppä tiptop kun huomenna tulee viimiset synttärivieraat! Touhutessa tuota keittiötä puhtaaksi sain karmean sätkyn. Roskiskaapista hyppäsi hiiri ulos! Kiljuin kuin kiljuhanhi eikä Nappulakaan uskaltanu tulla pelastamaan. Aikansa hiiri pomppi eestaas vessan eteisessä kunnes rohkaistui juoksemaan takaisin keittiöön ja siitä suoraan pyykkitupaan. Siellä se on, paiskasin oven perästä kiinni! Ihan kamalan söötti se on, mutta jollain tapaa pelottava! Pakko huomenna ostaa myrkkyä, lossahommiin en ala.

Miten miä nukun ens yön? Pelko ja paniikki, löytääköhän peto tiensä ulos pyykkituvasta? Hmm.