Miten ihmeessä minä oon joulun unohtanu? Siis kyllähän meillä töissäkin joululaulut soi, mutta tietoisuuteen asti ajatus ei ole päässyt. Yhtääkään lahjaa en ole hankkinu, saati mitään leiponu. Ehkä kaikki tai ainaskin lähes kaikki tilpehööri löytyy meidän kaupasta. Mies hoitakoot ruokaostokset. Ja onhan siihen vielä aikaa.

Pahin ryysis töissä on ohi, nyt voi jo vähän löysätäkin. Meidän osasto kun ei joulun alla ole niitä vilkkaimpia. Vaikea uskoa tosin, kun ajattelee mikä vilinä siellä käy koko ajan. Entisessä paikassa oli vilkasta, jos kaksi asiakasta parissa tunnissa kävi, heh.

Eilinen oli mulla vp. Kävin entisessä paikassa. Tirppa on NIIN vidduuntunu siihen paikkaan. Ei hittolainen, mikä tunnelma siellä oli. Viikinki sanoi ihan suoraan mulle, että jos vielä Tirppakin lähtee, niin hän lähtee kanssa, varmasti.

Miirumaarun poikakaveri (ne on kuulemma VAAN kavereita (hih)) oli meillä eilen, olisi kovasti halunnu jäädä yöksikin. En suostunu, en vaikka miirumaaru aneli kostein silmin. Ja hyvä etten suostunut. Tuli nimittäin luvatta toinen vieras, mahatauti. Miiru oksensi muutamaan otteeseen. Nyt on jo parempi olo.

Ei muuta kuin mukavaa lauantaita, minä lähen taas töihin.