Lyhyestä työpäivästä huolimatta sain tahkottua mukavasti kauppaa. Olin niin vauhdissani, että oikein harmitti lähteä kotiin jo kahdelta. Ja vaikka muka oli hiljainen aamupäivä.

Tavaratalopäällikönkin korviin on nyt kiirinyt tieto huonosta ilmapiiristä. Tai mun mielestäni huono voisi olla siitaateissa, koska yleistää ei asiaa voi. Tp onkin nyt päivänä muutamana ottanut yksitellen ihmisiä puhutteluunsa. Mun vuoro oli tänään. Juteltiin mukavia ja kerroin itsekin yllättyneeni asiasta. Tp ei kysellyt tarkemmin vaan keskittyi lähinnä kyselemään mun  omia fiiliksiä ja  kokemuksia  töistä  ja sen sellaista. Ihan kiva keskustelu. Sain kehujakin, mutta toisaalta se varmasti kehuu samalla tavalla kaikkia. Kiva kuitenkin oli kuulla, että yläpäässä ollaan tyytyväisiä mun panokseen. Parhaani yritän.

Tuiskunneen lumen ja kirineen pakkasen takia on taas koittanut joka vuotinen panikointi. Lasten luistimia ja suksia ei a) löydy mistään tai b) ole olemassakaan tai c) ovat liian pieniä. Ärsyttävän turhaa rahanmenoa taas tiedossa. Mutantti ei ainakaan niitä käytä kuin pakolliset kerrat koulussa. Ei luistimia eikä suksia. Miirumaaru nyt ehkä vielä välillä käykin luistelemassa ja hiihtelee toisinaan pihalla tai lähimetsässä.

Aulis on edelleen elossa ja toipumaan päin. Taidettiin selvitä ilman lääkärikäyntiä tälläkertaa. Kaikenlaista huolta nuo pikku eläimet aiheuttaakin. Mokoma karvaturri.

Puuha-Pete

Leikitäänkö vaikka, että kyseiset kuvat on otettu  huonolla kamerakännykällä. Hih. Remontti on muuten jo pidemmällä kuin kuvienottoajankohtana. Katto on maalattu ja seinät melkein tapetoitu. Lattian vuoro on seuraavaksi, toivottavasti jo huomenna. En millään malttaisi odottaa sitä isoa pöytää ja kuviteltuja, perheen yhteisiä ruokahetkiä. Ruokakutsuista puhumattakaan.