En tiedä oliko noilla enneunilla osuutta asiaan, mutta pari yötä olen nukkunut huonosti. Mielessä pyörii outoja asioita- viime yönä tasan kaksi sanaa: byrolyyttinen ja katalyyttinen!

Yritin tehdä tarjousta kahdesta uunista, joiden puhdistusominaisuuksia nuo kaksi sanaa ovat. En kuitenkaan onnistunut useista yrityksistä huolimatta unessa kirjoittamaan kumpaakaan sanaa oikein ja näin ollen tarjous jäi tekemättä!

Ihan selvä stressiuni. Yleensä yritän näppäillä tuttua numeroa puhelimeen siinä onnistumatta.

En kuitenkaan pidä itseäni mitenkään stressaantuneena. Päinvastoin oikeastaan. Tai toisaalta, tunnen töissä välillä harmillista riittämättömyyttä, olisi sata asiaa hoidettavana, mutta aika ei tahdo riittää. Onneksi pomo antoi täksi päiväksi lisätunteja, ns. osastotunteja. En varsinaisesti osallistu myyntiin, vaan touhuan sitä viime viikolla aloitettua osastoprojektia valmiiksi.

Remontti on nyt valmis. Takan edustalta puuttuu lista, mutta muuten homma on ok. Pesin jo lattiankin perusteellisesti. Ihana on siivota kun huone on tyhjä!

Vanhemmistani hiukan. Äiti on nyt jäänyt eläkkeelle perhepäivähoitajan ammatista. Sillä kävi varsin hyvä tuuri. Eläke on parempi kuin mitä palkka oli! Kannatti olla aikoinaan armeijan leivissä!

Hassu mummo siitä on tulossa. En usko dementtian vielä vaivaavan, tai mistä sen tietää. Kuitenkin eräänä päivänä sillä oli varattuna kampaajalle aika. Aika oli puoli kaksi, mutta äitipä muisti sen olevan puoli kolme. Sopivat uuden ajan seuraavaksi päiväksi. Äiti muisti ajan olevan yhdeksältä ja saapuikin paikalle, mutta aika olikin varattu yhdeksi. Kolmannella kerralla aika oli kirjoitettu lappuun, joten vihdoin hiukset tuli leikattua. Meinasin kuolla nauruun, kun isä kertoi tapahtuneesta. Kyse on kuitenkin vasta 64-vuotiaasta naisesta!

Voi olla että hymy hyytyy, jos muisti alkaa useimmin pätkiä.

Mukavaa pakkaspäivää kaikille!