Olen monta kertaa miettinyt, miten erilaista nykyisin on mennä töihin. Aloittaa työpäivä. Entisessä paikassa oli niin huono tunnelma, suorastaan painostava. Nykyisessä työpaikassa jokainen työkaveri tervehtii iloisesti ja monet vielä niin, että tuntuu kuin olisin oikeasti tervetullut.

Yksi hassu kassatyttö kehuu usein mun silmiäni. Perjantaina se innostui kehumaan lisää ja sanoi kadehtivansa jopa mun valkoisia hampaitani! Mun peilistä ne kyllä näyttää keltaisilta. Sama tyttö antoi itsestään hiukan vastentahtoisen kuvan Vanajanlinnassa. Vielä raksa-aikanakin se eristäytyi hiukan muista ja oli ehkä vähän laiska, tai ainakin väsynyt. Avajaisten aikoihin sen todellinen luonne alkoi paljastua. Aivan mielettömän hauska tyyppi. Aina iloinen ja ystävällinen. Ilopilleri.

Sarpalla on muutenkin ollut tekemistä tyttöjensä kanssa. Kivoja likkoja kuitenkin kaikki, varsinkin nyt, kun ollaan tutustuttu paremmin. Meijän osaston kollega kutsuu tyttöjä kassapalleroiksi. Kaikki on semmoisia pieniä sirpukoita.

Sarppa on aloittanut oman bloginsa. Torstaina juttelin sen kanssa puhelimessa, sillä oli jotain ongelmia julkaisussa. Se kertoi mulle oman nickinsä, mutten varmuudella tiennyt miten se kirjoitetaan. Kokeilin eri yhdistelmiä ja eilen vihdoin tärskähti sivu silmilleni. Hienoa Sarppa!

Tirpasta en ole kuullut mitään. Mietin vain, nyt etäisyyttä saaneena, että onkohan sekin sarjassa niitä tyyppejä, jotka soittavat vain tarvitessaan apua. Jos meidän yhteydenpito on vain minusta kiinni, niin antaa olla. 

Voi että, lunta sataa taas taivaan täydeltä. Jos mikään on varmaa, niin ainakin se, että mies joutuu taas yöllä punkeamaan töihin. Töissähän se käy tietysti koko ajan, mutta nuo lumivuorot ovat niin pitkiä rupeamia, 16 tuntia yhtä kyytiä. Siinä menee sitten loppuviikko toipuessa. Varsinkin jos on useampi rupeama peräkkäin. Rahaa se tietysti tietää, mutta mitä sillä rahalla, jos väsyttää kaikenaikaa.

Eilen värjäsin omat ja Miirumaarun hiukset. Meidän perheen blondista tuli brunette. Nyt sen siniset silmät näyttävät entistäkin sinisimmiltä. Sen vauva-ajoista asti ihmiset on ihmetelleet sitä, että kun mulla on kuulemma tummaakin tummemmat silmät, niin Miirumaarulla vastaavasti on sinistäkin sinisemmät. Silloin vauvana vielä kun silmät oli suhteessa niin suuret kasvoihin nähden. Mutantti peri jaossa mun tummat silmät ja isänsä taipuisat hiukset. Miirumaarulla toisin päin. Isänsä silmät ja mun suorat hiukset.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! Mie oon aina maanantaisin niin täpinöissäni!

Edit.

Ihan pakko oli vaihtaa sivupohjaa taas. Tälläsen maiseman äärellä olen saanut viettää lapsuuteni päivät. Ihana fiilis!