Luin aamukahvia juodessani ilmaisjakelulehteä (paikallisen lehden jakajan aikataulut vaihtelee... prkle). Siinä oli juttu yhdestä lähipaikkakunnan arkkitehtuurisesti tärkeästä kyläpahasesta. Muistin yhtä-äkkiä viime kevään ja sen palavan innostuksen dokkareihin! Kaikki ne kevään tuoksut ja tunnelmat mitä koin toisella paikkakunnalla kuvatessamme dokumenttia. Ikävä tuli sitä hommaa ja päähän ajatus, josko pitäisi tuon toisen kyläpahasen tapahtumat dokumentoida. Mennä ja kuvata.

Viime kuukausina ei yhteistyö ohjaajan kanssa ole ollut prioriteetti ykkösenä mun elämässäni. Keskittyminen uuteen työpaikkaan on vienyt aikaa kaikelta muulta. Toisaalta petyin ohjaajan käytökseen. Siihen, ettei se osannut pitää omana salaisuutenaan ihastumistaan minuun. Siihen, että se ihaili ja katsoi minua kuin puudeli omistajaansa. Yök. En tähänkään asti ole tottunut ihailijoita hätistelemään ympäriltäni, enkä halua hätistellä niitä nytkään. Vielä kun oli kysymyksessä isäni ikäinen mies. Ehkä jopa vanhempikin. Uudessa työpaikassani koin outoja hetkiä muutamia, kun ohjaajan "kavereita", eli vanhoja ukkoja kävi katsastelemassa minua "sillä silmällä". Sanoivat että halusivat nähdä sen ihmisen, josta tuo ukkeli on niin paljon hyvää kertonut. Perse sanon minä.

Nyt ei enää tee yhtään  mieli takaisin dokkareiden pariin.

Enkä "saanut aikatauluuni sopimaan" niitä kuvauspäiviä, mitkä ohjaaja oli valinnut tehtaalle.

Miirumaarulla ja Mutantilla on koulussa disko tänä iltana. Olin luvannut viedä ne sinne autolla, mutta pomo pyysikin minut täksi päiväksi töihin. Olisi muuten ollut vapaa päivä. Miirumaaru sanoi toissa iltana, että tuntuu kuin se tauti olisi tullut takaisin. Kurkku tuntui kipeältä. Perui kuitenkin heti puheensa, kun mainitsin, ettei kipeänä voi diskoon mennä.

Mutantilla on  tyttöystävä. Vuoden vanhempi tyttö muutaman kilometrin päässä. Ihanaa kun lapsi luottaa äitiinsä ja kertoo asioistaan!

Höh taas on torstai. Mie lähen valmistautumaa töihin. Mukavaa kevätpäivää!