Eilen aamulla tosiaankin havahduin taas kurkkukipuun. Töihin piti kuitenkin lähteä. Kolmetoistatuntinen työpäivä täynnä rivakkaa kävelyä edestakaisin ei kuitenkaan tuntunut vaikealta, olo oli yllättävän hyvä.

Sain inviksessä parikseni porukan pahimman höpöttäjän. Moottoriturpa oli äänessä jatkuvasti, keskittyminen ei kummallakaan meistä ollut ihan sataprosenttista... Välillä nauroin kippurassa miehen jutuille, toisinaan mauttomuudet sai minut miltei itkun partaalle. Hih. Hyvin myö kuitenkin selvittiin loppujen lopuksi. Kurkkukipukin unohtui melkein siinä tohinassa.

Tänään saan taas levätä. Tai levätä ja levätä. Mies oli eilen siivonnut pihaa, haravoinnutkin vähän. Hienovaraisesti vihjaili, että voisin jopa jatkaa siitä mistä hän lopetti. Ulos kyllä mieli tekisikin, mutta sisälläkin olisi puhaa yllinkyllin. Mies oli eilen lahjoittanut kaverilleen meidän vitriinit ja lipastoja ja mättänyt niistä tavarat sängyn päälle. Olipa kiva yöllä kömpiä kotiin nukkumaan, kun sängyn päällä oli kasa lasitavaraa! Eikä mikään pieni kasa. Otin peiton ja menin suosiolla takkahuoneen sohvalle. Mies oli nukahtanut olohuoneen sohvalle. Nyt  pitäisi miettiä, mihin kaiken tavaran saan sullottua. Tai sitten sullon ne roskiin.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!