On mieleni ainakin. Kyllä vaakakin näyttää kahden päivän jälkeen kahden kilon pudotusta. Eihän tuo kilon päivävauhti kauaa kestä, tarkoitus on yrittää jatkaa kiloperviikko-vauhtia. Työpaitakaan ei enää kiristä samalla tavalla, vaikka eihän tietenkään ympärysmitta ole vielä mihinkään kaventunut.

Pirteämpi olen rutkasti nyt. Sekin kannustaa jatkamaan. Sitä paitsi, ehdin jo viime keväänä  melkein tottua normaalipainoiseen olooni, harmi että kesällä alkoi alamäki. Tai siis ylämäki. Ja kun vielä pääsis liikuntaa harrastamaan! Sydänlihastulehduksen riski on kuulemma kuitenkin niin suuri angiinassa, että en vielä edes haaveile juoksu-saatikka kävely-lenkeistä. Riittää että työpäivät ravaa rappuja ylösalasulos.

Lapsilla on enää viikko koulua! Ihanaa, aivan kuin itselläänkin alkaisi loma. Ei enää ahdistavia aamuherätyksiä. Kuljetuksia.  Vaatteiden  etsintää.  Oman lomani, lyhyen kaksiviikkoisen, pidän heinäkuun lopussa.


Nyt aamutoimia jatkamaan. Töihin menen vasta iltapäivällä.

Rentouttavaa viikonlopunalkua kaikille!