Uusi kone on ja toimii! Perustin pienen kotitoimiston maisemanäköalalla! Miljuunat kiitokset Mutantille. Ilman tuota nerokasta poikasta en olisi konetta käyttööni saanut. Niinkuin sanoin, en ymmärrä näistä laitteista (vielä) mitään. Vähänhän se nuhteli koneen nähtyään. On kuulemma liiankin hieno kirjoituskoneeksi. Mistä sitä tietää miten tämä harrastus tästä kehittyy. Ja suhde. Minä ja mun kone.

Ja niinkuin aina silloin, kun elämä tuntuu (vaikka edes hetkellisesti) hyvältä, kertyy ylleni jostain mustia pilviä pilaamaan vähäisetkin onnentunteet. Uusi auto paljasti eilen kyntensä. Rupesi nykimään keskellä valtatietä ja tietenkin jossain jumalanseläntakana. Eihän nuita autoja enää kukaan kotimekaanikko korjaa. Tietokoneistettu  kun kaikki on. Eli muutama sata lisää rahanmenoa ei tietysti tätä konkurssikypsää kotipesää enää hetkauta. Harmittaa vain pirusti. Olisin tietysti voinut tämänkin koneen jättää ostamatta, olisi varmasti muutama vitutus jäänyt mieheltä kokematta.

Mut kun en halunut jättää ostamatta.

Viimeviikkoiselta sieniretkeltä lupasin kuvia. Kännykkälaatua, tottakai.

Nappula

Kota

Korvasieni