Olipa ihanaa herätä sateen ropinaan. Ilma on silti kesäisen lämmin!

Kostin taudille ja vetäisin megakopterit lauantaina. Meillä oli neljän hengen bileet puutarhassa naapureiden kanssa. Tavoistamme poiketen joimme pääasiallisesti kirkasta viinaa! Mutta hauskaa oli. Nauroimme ja tanssimme, minäkin isot toppasaappaat jalassa. Välillä sinkoilimme pitkin nurmikoita. Tulipahan vaan aamulla mieleen, että näkiköhän kukaan...

En voi kuin taas täällä hehkuttaa, miten mieletön tuuri meillä kävi tähän muuttaessamme. Ei saatu pelkästään mukavia naapureita, vaan myös ystäviä. Ihania, kultaakin kalliimpia ystäviä. Eikä mieli ole asiasta muuttunut näiden viiden vuoden aikana.

Sunnuntaina kaikki potivat vuosisadan krapulaa, kaikki paitsi minä! Mulla ei ollut ei niin minkäänlaista olotilaa, jos ei lämpöilyä ja kurkkukipua lasketa. Eikä niitä lasketa, koska ne ovat jo osa minua, osa jokapäiväistä elämääni.

Sunnuntaina oli Miirumaarulla kaksi peliä kotikentällä. Pyysivät minuakin kioskille myymään. Onneksi menin. Otin särkylääkettä ja energiajuomaa ja jaksoin seisoa tuulisella kentällä kolme tuntia. Vilu tosin hiukan väreili, mutta jaksoin silti. Kiva oli vaihteeksi olla muuallakin kuin töissä, kotona tai terveyskeskuksessa. Hih.

Mukavaa tiistaita.