Eilinen työpäivä sujui viikon tauon jälkeen loistavasti. Kauniista ilmasta huolimatta asiakkaita kävi paljon. Olimme Kaiman kanssa aivan liekeissä ja myydä porskuttelimme sydämen kyllyydestä.

Eräs asiakkaani entisestä työpaikasta tuli ostoksille. Kysyin, miten voin auttaa. Asiakas sanoi, ettei tiedä voinko auttaa, kun ei kilpailijatkaan voineet. Sanoi haluavansa ostaa äidilleen syntymäpäivälahjaksi hyvän pesukoneen. Ongelma oli siinä, että hän halusi sen myös toimitettavaksi useiden kymmenien kilometrien päähän toiseen kaupunkiin. Eilispäivän aikana. Maksoi mitä maksoi. Ja koska tunnen asiakkaan entuudestaan, tiesin hänen tarkoittavan myös sitä. Luulen, etteivät kilpailijat tunteneet kyseistä miestä entuudestaan.

Myin hänelle parhaimman pesukoneen ja pyysin, että kollega, jolla on asiakaspalvelun aakkoset hallussaan, veisi koneen omalla autollaan. Ja koska kollega on yksi maailman ihanimmista ihmisistä, kantoi hän melkein sata kiloa painavan koneen autoonsa. Kuljetti koneen paikan päälle, asensikin vielä ja kaikenlisäksi jäi vahtimaan pyykkiä pesevää konetta siksi aikaa kun asiakkaan äiti lähti läheiseen kauppaan hakemaan täytekakkua.

Asiakas ei heti tunnistanut minua, mutta kun siinä kauppoja tehdessämme mainitsin edellisen työpaikkani, muisti hän oitis. Tiedän hänen palaavan jatkossakin meille. Ja tuovan ystäviään, rikkaita ystäviään naapurimaasta, mukanaan.

Kymmentuntisen työpäivän päätteeksi huomasin taas kuumeen nousseen. Ja nyt aamulla on kurkku taas kipeääkin kipeämpi.

Vielä kaksi päivää lääkekuuria jäljellä.