Aurinko paahtaa kuumasti. Lusmuilen sisällä ja välttelen ulosmenoa. Ihmisten ilmoille. Ei ole mitään päällepantavaa! Viimekesänä ostetut kesävaatteet ilkkuvat vaatehuoneen hyllyllä.

Mutantti pystytti eilen teltan ja nukkuikin siellä viime yön. Aamulla herättyään tosin vannoi sen jäävän ainoaksi yöksi. Sen verran muhkuraista ja epämukavaa oli kuulemma nukkuminen.

Olen kahtena kuluneena päivänä tässä ollut hirmuisen ahkera. Tai sanotaan pakkoahkera. Siivosin yläkertaa, lähinnä Mutantin huonetta. Lapset muutama viikko tai ehkä kuukausi sitten päättivät tehdä huoneistaan yhteiset. Miirumaarun huoneesta tuli Mutantin pelihuone ja Mutantin huoneesta Mutantin oleskeluhuone. Eli yhtä-äkkiä Miirumaarulla ei ollutkaan enää paikkaa missä olla ja varsinkaan nukkua. Mutantti muutti sänkynsä ja tietokoneensa Auliksen huoneeseen. Mutantin huoneeseen jäi nyt iso kulmasohva, arkkupöytä, telkkari ja pleikkari. Nyt molemmilla on taas omat soppensa ja rauha palailee taloon. Yläkerran aula pursuaa nyt jätesäkeistä ja muusta roinasta. Siivoan sen kunhan kerkiän.

Sisko soitteli eilen. Kertoi jo ennen synnytystä muusikkomiehensä vaikeuksista. Laulaja on menettämässä äänensä. Mies kävi erikoislääkärillä ja erilaisissa hoidoissa. Voice Massage toi hetkeksi avun, mutta nyt vaiva on pahentunut. Mitään fyysistä syytä ei tilanteelle ole toistaiseksi löydetty. Voisikohan ylirasitus olla syynä? Toisiko muutaman kuukauden lepo apua vaivaan? Menossa on kuitenkin vuoden rahakkainta keikka-aikaa, joten jääminen sairaslomalle olisi painajaista nyt. Toisaalta siitä painajainen vasta alkaakin, jos ammatti menee äänen myötä.

Mieheni veljen häät lähestyvät. Heinäkuun lopullahan juhlat vasta on, mutta silti pian. En tiedä mikä lipsahdus kävi, mutta lupauduin auttamaan järjestelyissä! Heti sanottuani sen aloin katua. Jotenkin niiden kahden seurassa on vaivaantunut olo, siis morsiamen ja veljen. Veli on elämäntapatyötön ja morsian tekee kahta työtä, jotta saa veljen kaikki mielihalut ja harrastukset maksettua. Ja jollain tavalla aistin ylimielistä asennetta meitä kohtaan. Ihan kuin olisivat omasta mielestään meidän yläpuolella. Veli taitaa ainakin pitää kaikkia työtätekeviä ihmisiä typerinä, kun itse on löytänyt ratkaisun asiaan. Varakas, tai pikemminkin ahkera vaimo! Enkä nyt itse tässä ylenkatso työttömiä ihmisiä. Tiedän miten kurjaa on olla työtön ja varaton. Tarkoitankin asialla sitä, että miehellä ei ole tarkoituskaan mennä töihin, pikemminkin puhuu aina tyyliin, että jos tästä nyt joutuukin töihin....

Eikä siinä mitään, olkoon vaan ja eläköön, mie joudun nyt itse kuitenkin tästä lähtemään töihin....