Kamala katastrofi eilen. Yritin olla nokkela ja tuhota seitsemän maitotölkkiä kerrallaan polttamalla takassa. Tiedän ihan tarkkaan, ettei niin kannattaisi tehdä, tölkit kuuluvat kierrätykseen mieluummin. Rupesi vain risomaan happaman maidon eltaantunut haju ja tölkkien runsas määrä pöydällä. Meillä kun kukaan ei niitä osaa litistää ja laittaa sisäkkäin, huoh.

Joka tapauksessa laitoin tölkit takkaan ja sytytin palamaan. Hävisin hetkeksi keittiöön, ja kun palasin, oli takkahuone savun vallassa. Savua tuprusi luukun reunoilta, alaluukusta ja ihan kaikkialta. Sisälle siis, vaan ei ulos. Mies tuli samalla töistä ja rupesi minua syyttämään ja huutamaan. Paniikki iski. Ensin leväytin kaikki luukut auki, mikä selkeästi oli virhe. Lopulta tajusin, että tuli pitää saada tukahtumaan ja laitoin kaikki luukut kiinni. Yritin tilkitä reunoja vielä pitämällä omia pitkiä kalsareitani (hih) luukun edessä. Mistä lie mieleen tullut.

Lopulta savun tulo väheni. Avasimme jokaisen ikkunan ja ovetkin vielä tuulettaaksemme savua pois. Nappulakin oli niin kummissaan kaikesta kohkaamisesta, ettei uskaltanut edes ulos livahtaa. Kiltti koira.

Mies kiipesi talon katolle katsomaan, josko näkisi onko lintu tehnyt pesänsä sinne. Tai todennäköisemmin ampiaset. Ei sieltä mitään löytynyt. Illalla taisi olla joku hetkellinen matalapaine tai jotain. Yleensä meillä tuulee aina, mutta eilen oli aivan tyyntä. Ilma oli hetken suorastaan painostavan tyyni.

Talo vielä toiseltakin puolen. Aamuauringossa.