Miten siinä sitten intouduinkaan eilen baariin. Mieliteko tuli ykskaks yllättäen. Sain naapurin mukaani. Ilta oli ihan kiva. Känni oli kohtuullinen ja olemukseni huomattavasti hillitympi kuin viime kerralla. Kehuja sateli usealta suunnalta. Kuulemma tuoksun hyvältä, tunnun hyvältä, näytän hyvältä ja kaikenlisäksi omistan pikisilmät. Osui ja upposi. Talven aikana lihomisen aiheuttama itseinho laimeni hieman. Ja olenhan mie ihan pikkusen laihtunutkin taas. Ihan pikkusen.

Edellisellä baarireissulla sain kuulla itsestäni samoja asioita. Tuntuu hyvältä kun huomataan. Varsinkin kun kehujat ovat olleet (osa) itsekin kaikin puolin sutjakoita tyyppejä. Toisaalta kehut ovat tulleet baareissa, joten alkoholin tuoma rohkeus/sokeus ovat osaltaan olleet syynä kehuihin. Kyse ei olekaan siitä, että niitä mitenkään todesta ottaisin, vaan siitä että on kiva kun joku kehuu. Ei niitä kauniita sanoja turhan usein kuule.

Peilistä silti katsoo vastaan ruma ja turpea akka.