Meillä meinattiin mennä naimisiin viimeyönä. Yritin vetää viime keväänä ostettua housupukua jalkaan, niin että saumat paukkui. Valkoisten kaprien nappi paukahti viimenään seinään onneksi. Housujen kireys nimittäin aiheutti melkoisen kamelinkynnen vetoketjun kohdalle. Jäi siis siitä puvusta hääpuku tekemättä!?
Paniikki vaatteiden sovittamiseen tuli sen vuoksi, että unessa oli lauantai, ja häät piti olla seuraavana päivänä, eli sunnuntaina. Ja päätös häistä oli siis juuri silloin tehty. Yhtä-äkkiä lapsuudenkodin huone, jossa siis yritin pieneksi käyneitä vaatteita paniikissa päälleni pukea, vaihtui soramontuksi. Huuhdoin kuumeisesti uutta sormusta hiekkakuravellistä! (Toiset ostaa ilmeisesti kaupasta, heh.)
Tällä unella oli onnellinen loppu. Olimme nimittäin siinä unessa jo ilmoittaneet lähiomaisille häistä, mutta koska yhtä-äkkisen suunnitelman vuoksi aikaa jäi liian vähän, päätimme siirtää häät seuraavalle viikonlopulle.
Muistan pettymyksen tunteen ennen heräämistä!
Uni luultavasti ennen kaikkea kertoo luonteeni spontaaniudesta. Nautin tehdä äkkinäisiä suunnitelmia. Odotus aiheuttaa aina aikatauluahdistuksen.
Ja toipumisraportti: Eilen oli melko helppo päivä. Illalla, yöllä ja tänä aamuna on oudosti oikeaa puolta "kirvellyt". Ihan kuin siellä tuntuisi jotain ylimääräistä. Kuumetta ei kuitenkaan ole, eikä nielussa näy muuta kuin samanlaiset valkoiset katteet molemmin puolin.
Kommentit