Vaikka tiedän, että raportointini toipumisesta ei varmasti kiinnosta ketään, niin kirjoitan silti. Muistoksi itselleni. Koittakaa kestää. Syksyyn mennessä toivottavasti tämä sairastamisaihe on loppuunkäsitelty!

Tänä aamuna myöhästyin noin tunnilla lääkkeenotosta, kun nukuin (!) niin sikeästi. Ei olisi kannattanut. Herättyäni kivut olivat musertavan kovat. Niin kovat, että kun odotin poretabletin liukenemista veteen, en voinnut muuta kuin kyyneleet silmissä polkea jalalla lattiaa. Mieskin pelästyi, kun kuuli ja näki, miten nieleminen oli turvotukselta lähes mahdotonta. Neste pyrki väkisin nenän kautta ulos. Onneksi lääke alkoi nopeasti vaikuttaa. Panakooma!

Sain eilen nieltyä palan pehmeää leipää maksamakkaran kera! Makuaisti on kärsinyt, kaikki maistuu metallilta! Luultavasti eilinen syöminen aiheutti tämän aamun muhkean turvotuksen nieluun.

Eilen ja tänään olen ollut vahvasta lääkityksestä huolimatta pirteämpi. Olo ei ole enää niin tokkurainen. Silti en saa kovasti touhuta. Verenvuotoriski on edelleen suuri.

Helteinen ilma ulkona! Pitäisiköhän ladata badenbaden varjoon ja mennä nauttimaan kesästä...