Kuluneet kaksi viikkoa ovat olleet erittäin työntäytteisiä- menin sitten leuhkimaan yhdessä aikaisemmassa postauksessa "kohtuullisista" työtunneista. Eh. Ikinä pitäisi. Sattui nimittäin viime viikolla kolleega jäämään saikulle... ei normipäiviä ei. Tälläkin viikolla olen paikannut erästä toista.

Nyt on kuitenkin pieni mahdollisuus vapaasta viikonlopusta. Toisaalta maanantaiksi pitäisi eräs suururakka olla valmis ja deadlinen osumisesta juuri maanantaille sain tietää vasta eilen. Siinä sitten rupesin kouluttamaan kiireesti itselleni apuvoimia, onneksi ovat nopeita oppimaan. Eilinen työpäivä piti loppua kolmelta, mutta jatkuikin puoli kahdeksaan. Toisaalta en kyllä valita. Olo on ollut hyvä siitä asti kun viimeksi kehuin. Mielialallisesti ja muutenkin.

Se, että kuulun nyt kahdelle osastolle, on osoittautunut talon kannalta hyväksi ratkaisuksi. En tarkoita sitä, että olisin mikään huipputyöntekijä, vaan sitä, että jos joku jommalta kummalta osastolta vaikka äkillisesti sairastuu, voin suoraan mennä paikkaamaan, jos oma työvuoroni antaa myöden. Niinkuin kävi esimerkiksi eilen.  Moniosaaminen talon sisällä on aina hyväksi.

Viimeyönä näin unta, että Elma-täti soitti minulle! Elma!!? Kännykässä oikein luki, että Elma-täti soittaa. Miksiköhän mun mielikuvissa sillä on viskibassoääni? Jos joku katsoi eilen Housen, käsittää, jos sanon, etten saanut Elman puheesta mitään selvää. Outoa.

Mukavaa viikonloppua kaikille!