Koska en aikoihin ole saanut nauttia pitkistä vapaista, pyysin varta vasten huomisen vapaaksi. Olen viimeiset kahdeksan vuotta ollut poikkeuksetta iltavuorossa omana syntymäpäivänäni. Koska vietän puolipyöreitä vuosia, olisin halunut huomista juhlistaa tarjoamalla läheisilleni kakkukahvit. Tänään lenkillä (kyllä, hölkkäsin!!!!!) ollessani toinen pomoistani soitti. On itse kipeä. Pyysi minut huomiseksi töihin. Illaksi. Ja kyllä. Muisti, että olin pyytänyt päivän vapaaksi. Mutta ei kuulemma halua itse mennä töihin. Mie en suostunut. En illaksi. Aamuksi menen.

Koko saakutin joulukuu on mennyt sairaitten työkavereitten tuuraamisessa. Tiedän, ettei vuorojen muuttamiseen tarvitse suostua, mutten osaa kieltäytyäkään. Mieskin paasaa kotona, että on se kumma työpaikka, kun aina minun täytyy olla töissä. Kyllä siellä jotkut muutkin on, mutta harvempi silti.

Mukavaa tapaninpäiväniltaa vaan kaikille.