Aamulla lähdin töihin kovin vastahakoisesti. Mutantilla oli kuumetta 37.9 ja Miirulla vähän vähemmän. Olin huolissani, mutta ajattelin, että odotellaan vielä sitä huomista.

Mummo, joka on tämän sairastamistilanteen aikana osoittanut taas melkoista lähimmäisenrakkautta ja avuliaisuutta ja joka ei ole minulle edes mitään sukua, soitteli Mutantille kymmenen jälkeen aamulla. Ihan kysyäkseen vointia. Mutantti kertoi kuumetta taas olevan, joskaan ei kovin paljoa enää, edellisenä iltana oli ollut enemmän. Mummo, joka on sairaanhoitaja evp, soitti puhelun jälkeen minulle, ja sanoi olevansa Mutantin vastusteluista huolimatta valmis viemään lapset jo tänään lääkäriin. Lupasin soitella terveydenhoitajalle, joka on asioitamme viime keväästä asti erittäin hartaasti ja avuliaasti hoitanut, ja kertoa tilanteesta. En saanut terkkaa heti kiinni, ja soitin Mummolle, että odotellaan vaan sitä huomista. Mummo oli kuitenkin omatoiminen ja soitti itse terkalle, joka käski toimittaa lapset samalta seisomalta tutkimuksiin.

Onneksi ottivat Miirumaarunkin siis mukaan. Miirulla todettiin samantien paha silmätulehdus (ei jumalauta käynnyt edes mielessäni!!). Verikokeisiin laittoivat niin tytön kuin pojankin. Kokeiden jälkeen selvisi helpottava asia. Miirun veriarvot olivat melkein yhtä huonossa jamassa kuin Mutantinkin! Eli tällä tietämyksellä voidaan huokaista helpotuksesta ja olettaa, että ärhäkkä virus todellakin on saanut lapset niin kovin huonoon kuntoon! Mutanttikin sai nyt antibioottikuurin, vaikka vasta huomenna selviää, onko angiina pojallakin. Todennäköisesti on. Miiru sai silmiin antibioottitippoja, jotka veljensä lupasi annostella kaksi kertaa päivässä. Molemmat menevät vielä maanantaina verikokeisiin, joista selviää, mihin suuntaan valkosoluarvot nyt kulkevat.

Huokaus ja helpotus, sallikaa minun sanoa.