En muista milloin olisi tuntunut töihin lähtö niin vaikealta kuin tänään. Olisin halunut jäädä kotiin hoitamaan sairaita lapsiani. Onneksi vanhempani piipahtivat aamulla ja tekivät lihasopan siltä varalta, jos jompikumpi jaksaisi syödä. Mutantti jaksoikin vähän, Miirumaaru ei lainkaan.

 Mutantilla nousi kuume uudelleen tänään. Eilispäivänä tuntui vointi jo vähän paremmalta. Miirulla ei varsinaisesti kuumetta enää illalla ole ollut, mutta voimat on silti pois. Purskahdin itkuun, kun katsoin valossa tytön silmiä. Näyttää, kuin silmät vuotaisivat verta, niin punaiset ne on. Pyysin itkuani anteeksi, ja Miiru kuittasikin sen naurulla. Hämmentyneellä naurulla.

Laitoin aamulla valmentajalle viestiä, että Miirun pelit on pelattu tältä keväältä. Selitin tilannetta ja kysyin lopuksi, että onko kuitenkin myöhemmin mahdollisuus palata rakkaan harrastuksen pariin. Sain lohduttavan vastauksen, että mukaan vain takaisin heti kun siltä tuntuu. Lisenssi- ja kausimaksut jäädytetään Miirun osalta. Hyvä niin. Nyt tyttö saa rauhassa toipua taudeista ja mahdollisesta leikkauksesta.